Tää onkin hurja Kissakuvahaaste kun minulla on koteja vaikka miten monta! Asustelen enimmäkseen Susun kanssa Turussa Majakkarannassa, mutta minulla on koti myös Karvisen luona Piikkiössä ja paras paikka on mökillä saaressa!

Synnyikotini on Helsingissä Lauttasaaressa, jossa Susu ja Karvis kävivät minua tapaamassa kaksi kertaa, ennenkuin muutin Turkuun. Kakkostapaamisen jälkeen porukat olivat ihan vauvakuumeissaan ja kotimatkalla poikkesivat Espoon Ikeassa ostamassa minulle oman sängyn. Hiukan oli kuulemma Ikean sänkyosaston myyjätär ollut huuli pyöreänä kun kissan sänkyä kyselivät. Myyjättäern onneksi yksi ohikulkija kuuli kysymyksen ja neuvoi heidät rottinkiosastolle alakertaan... Silloin tällöin suostun ottamaan torkut hienossa sängyssäni, johon Susu virkkasi pehmikkeen matonkuteesta:

Parhaat nukkumispaikat olen ihan itse keksinyt:

Tää laatikko on kertakaikkiaan mainio! Sitä voi jyrsiä ja raapia, sinne voi mennä piiloon ja sieltä voi hyökkäillä pahaa aavistamattomien ohikulkijoiden jalkoihin. Sinne voi varastoida lempihiirensä ja parasta kaikessa - siellä voi ottaa torkut!

Mökkielämä on sen verran rankkaa, että iltaisin on aika lailla turkki tyhjänä:

Huomaattehan, että meidän perheessä ei koskaan tarvii "nostaa kissaa pöydälle" sillä minä teen sen aivan omatoimisesti. Mökkielämä on ihan superia, mutta väsyttävää. Kaupunkikodissa mökkiviikonlopun jälkeen paras paikka on saunassa, johon tykästyin jo pikkupoikana kun halusin olla hetken itsekseni. Saunassa käperryn omaan vatiini, ja kun tarpeeksi väsyttää, niin ei yhtään haittaa, vaikka porukat hakevat mut vateineni olkkariin... Minä näet olen kodin keskipiste ja kaikki haluavat nauttia seurastani vaikka olenkin umpiunessa.

Joskus Susulla on menoja ja minä menen iskän luo Piikkiöön. Välillä me ollaan siellä koko poppoo ihan huvin vuoksi. Iskän luona mulla on oma nojatuoli, johon kukaan muu ei saa istua:

Viihdyn myös kuistin ikkunalaudalla ja kellarissa. Iskällä on myös tosi hyvä kiipeilyhylly...