Kissakuvahaasteen aiheena tällä kertaa Rotukissa. Vaikka me usein (ja syystäkin) kutsumme blogikissa Tassua Norjalaiseksi Metsäpöljäksi niin se on ihan oikea Norjalainen Metsäkissa sukutauluineen kaikkineen. Minä kyllä olisin halunnut pienen tyttökissan, mutta miten olisinkaan voinut vastustaa…

Tassu viisiviikkoisena vielä siskojen ja veljien ja äiskän luona Lauttasaaressa. Silloin sen kutsumanimi oli Taavi.

Blogikuvaaja on paremmin perehtynyt noihin rotuominaisuuksiin, mutta minä asun Tassun kanssa samassa huushollissa ja voin kertoa minkälainen hän oikeasti on. Tassu on sosiaalinen (jos sille päälle sattuu). Karvaa lähtee ympäri vuoden paljon ja välillä vähän enemmän.

Komeakin hän on ja omasta mielestään kaikkein komein.

Iso aika Tassun päivästä kuluu turkin huoltamispuuhissa, mutta siitä huolimatta harjata pitää pari kertaa viikossa. Pitkä päälikarva ja pehmeä aluskarva pitävät kosteuden loitolla, eikä Tassu ole pienestä sateesta moksiskaan.

Tassu on puhelias.Se on mun mielestäni mukavaa ja me käydäänkin pitkiä keskusteluja joka päivä. Yläkerran rouva on sitä mieltä, että Tassu on ”Aika kovaääninen”.

Metsäkissa harrastaa tietenkin metsästystä vaihtelevin tuloksin sekä puihin kiipeilyä. Iskän kanssa paras leikki on hiiripallo ja äiskän kanssa naruleikki (ja lankatestit, mut ne onkin blogikissan ”työtä”). Ruokahuollosta vastaavana henkilönä tiedän, ettei metsästys aina tuo toivottavaa tulosta ja jos ruoka ei ilmesty kuppiin riittävän nopeasti niin terävät hampaat isketään lähimpään paljaaseen pohkeeseen… Tassun lemppariruokaa on ahven, jota varten sillä on ihan oma (pohjaton) massu.

Tassun komea häntä tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Tässä se on rentona pitkin pituuttaan, mutta ulkoillessa se on ylpeästi pystyssä ja heilahtelee hienosti puolelta toiselle herättäen ohikulkijoiden huomion. Ja siitäkös Tassu ylpisyy entisestään!