Olen jo monta vuotta sitten ymmärtänyt ettei mun ole pakko omistaa kaikkia maailman kirjoja. Kirjahylly pullottaa kirjoja, joihin en ole koskenutkaan ensimmäinen lukukierroksen jälkeen ja Salossa on varmasti yksi maan parhaista kirjastoista. Käsityökirjat on poikkeus – niitä kannattaa aina ostaa vaikkei niistä tekisi yhtään mallia. Voinhan aina kiikuttaa ne puotiin ja joku muu voi saada niistä ideoita. Tänään alkoi kirja-ale ja kun kerran olin Salossa hyvissä ajoin päätin poiketa tutkimaan kässyalekirjatarjontaa Suomalaiseen Kirjakauppaan. Ja löytyihan sieltä muutama:

 

Kauniit neuleklassikot sisältää upeita kirjo- ja palmikkoneuleita. Klassikothan ei vanhene koskaan…Hyvä ostos.

Virkkaa uusvanhaa – minähän en vapaaehtoisesti virkkaa, joten tällainen kirja on hyvä olla puodissa asiakkaiden selattavana…Hyvä ostos.

Myssyistä sukkiin – näitä kirjoja ei koskaan ole liikaa, sitä paitsi siinä on se lapsen perinnehuivin ohje, jota en löydä koskaan kun joku kysyy…Hyvä ostos

 

Viime viikonloppuna kokkailtiin Karvisen kanssa intialaista munakascurrya. Muutaman kerran aikaisemminkin ollaan kokeiltu intialaisia ja ne ovat olleet tosi herkullisia pöperöitä. Ainut vika niissä on että niiden valmistamiseen saa kulumaan tuntikausia! Minä kyllä tykkään hyvästä sapuskaasta (kuten näkyy), mutta jos sen valmistamiseen menee kaks tuntia niin se on kohtuutonta ajanhukkaa tai ainakin siinä ajassa pitäis saada tehtyä sapuskaa niin pitkäksi aikaa ettei homaan tarvitsisi ryhtyä samalla viikolla toista kertaa. Siispä:

 

Helpot intialaiset. Mulla on kyllä ennestään kaapillinen keittokirjoja, joita en juurikaan käytä, mutta helpon on pakko tarkoittaa samaa kuin nopea. Hyvä ostos.

 

Mukaan tarttui jostain syystä ristikkokirja. Miksi ihmeessä? Mä en harrasta ristikoita. Mut kun se maksoi vaan kolme euroa ja jos mulle tulis ristikko-olo niin sellainen on kätevää olla kaiken varalta. Hyvä ostos (?)

 

Kassatyttö kertoi, että jos olisin kanta-asiakas, niin saisin viidenkympin alekirjat neljällä kympillä. Alta nanosekunnin päätin liittyä. Täytin liittymislomakkeen ja sain vielä valita kuvan kanta-asiakaskorttiinkin! Pikku Prinssi tietenkin. Sitten hakemaan pari ilmaista kirjaa:

 

Dekkarit ja muut romaanit on kivoja unilääkkeitä tai ajakuluna unettomina öinä. Sitä paitsi luettuani annan ne kummitytölleni ”ennakkoperinnöksi”. Hän on yhtä hulluna kirjoihin kuin minäkin. Hyvä ostos.

 

Insinöörinä mulla on tietenkin maino laskupää ja hyvä looginen ajattelukyky. Ennen uutta kassallemenoa totesin juuri säästäneeni  kymmenen euroa ja se tarkoitti sitä, että mulla oli siis kymmenen euroa ylimääräistä Säästöni käytin tähän himoitsemaani uutuuskirjaan:

 

Upeat kuvat, selkeät mallit, tarpeeksi kokoja, hyvät ohjeet ja vielä suomeksi -voiko neulekirjalta muuta odottaa? Ensimmäisenä kolahti tietysti monet kauniit sukkamallit – olenhan onnellinen alpakkasukkalankakerän omistaja! Nyt pitäisi vaan osata päättää mikä ensimmäisenä pääsee puikoille… Pakkohan tämä kirja oli saada ja kun se maksoi mulle vaan vähän yli kympin kun käytin sen säästökymppini tähän Ku halval sai…Hyvä ostos!

 

Jos jollakulla on toisenlainen matemaattinen logiikka niin mulle EI TARVII KERTOA ETTÄ:

 

1. Olisin säästänyt vielä enemmän jos olisin ostanut vaan tuon viimeisen
2. Olisin säästänyt oikeasti sen kympin jos olisin ostanut vaan noi käsityökirjat
3. Olisin säästänyt kaikkein eniten jos en olisi mennyt kirjakauppaan ollenkaan
4. Kissalle tarjotaan näiden säästöjen seurauksena Pirkan Parhaiden sijasta Kitekattia hyvä tovi....

 

Mutta mitä hauskaa siinä olis ollut? Kysyn vaan…

 

Kaikkeen kirjahössöttämiseen meni aikaa niin, että avasin puodin vasta minuuttia yli kymmenen. Toivottavasti kukaan ei ollut oven takana kymmeneltä. Se rouva, joka oli ollut oven takana jo yhdeksältä oli käyttänyt odotusajan viisaasti – kirja-alessa!

 

Ai niin – oli sit toinenkin juttu: Mä olen neulonut elämäni ensimmäiset polvarit:

 

Malli oli Kotiliedessä (nor16/2010). Lankana teetee Pallas, menekki 163 g ja puikot 3 sekalaisia (3 metallista ja 2 bambua). Olen aina luulut polvisukkien neulomista puuduttavaksi, mutta nämä syntyivät ihan pikavauhtia. Olisko syynä raitalanka, jonka vuoksi tulee nopean edistymisen illuusio? Joka tapauksessa tuntui siltä, että nämä polvarit neuloituivat miltei itsestään! Mallikappaleiksi puotiin menevät, mutta tekis mieli tehdä tällaiset itselle jostain ihan hassuista väreistä. Onkohan mulla maijanjämiä vielä…näitä jämiä on ainakin, sillä tavoistani poiketen jatkoin lankaa aina samasta kohdasta ja pikkuisen piti purkaa pois joka kerästä.

 

Hyvä illanjatkoa teille. Mä meen nyt Perunalaarin kautta neulo… eiku lukemaan uusia kirjojani…jotka sain NIIN halvalla!