Viime viikolla meinas oikein pitää kiireeksi sukkarintamalla. Sekä Blogikuvaajalla että isällä oli nimpparit ja mitä muuta sukkasadon aikaan tekisikään kuin sukkia. Karvinen vihjaili alkuviikolla, että sukat olis kiva saada, mutta epäili etten ehtisi… Me pistettiin yhdessä Tassun kanssa puikot kilisemään ja sukat valmistuivat juuri ajoissa:

 

Toiveissa on aina ”huomiota herättämättömän väriset”, joten valitsin hyllystä kaikkein rumimman värisen Steppikerän. Väri oli silminnähden sankarin mieleen. Minä katselisin mieluusti Karvista vaikkapa oransseissa sukissa…

 

Lauantaina oli upea mökkikeli. Aurinkoista ja ihan tyyntä. Juuri sopiva keli polttaa kaikki kesän aikana kertyneet oksat ja risut:

 

Tyynessä säässä savu nousi suoraan ylös eikä (toivottavasti) savustanut naapureita:

 

Muutaman tunnin kuluttua kahdesta isosta risukasasta oli jäljellä vain hehkuva hiillos, jonka Latosaaren Kokeellinen Keittiö hyödynsi tekemällä ”rosvopaistia”. Lihakimpaleen ympärille monta kerrosta foliota, märkää sanomalehteä ja lisää foliota. Ja paketti nuotioon. Nuotion pintalämpötila mitattiin 500-asteiseksi (Blogikuvaajallahan on totta kai tähänkin tarkoitukseen sopiva elektroninen mittari…), joten jo kymmenen minuutin kuluttua kaivettiin paketti esille ja jätettiin saunan ajaksi kypsymään itsekseen.

Myöhemmin verkonlaskun ja saunan jälkeen haudutettiin samalla systeemillä juureksia ja sipulia. Yön pimeydessä kokeellisen keittiön herkut todettiin mainioiksi!

 

Aamulla meinas pukata jo vähän stressiä päälle. Isän sukista toinen oli valmis, mutta toisessa oli vaan pari senttiä vartta ja illalla oli tarkoitus kutsua itsemme nimpparikaffelle. Harkitsin hetken antaa vaan yhden sukan lahjaksi ja luvata toisen sitten joulupaketissa… Parin tunnin ankaran tikuttelun jälkeen sukka oli jo yli kantapään, hernerokkasumu hälvennyt ja oli aika lähteä verkonnostoon.

 

Alku näytti lupaavalta – kaksi komeaa ahventa nousi veneeseen. Sitten verkonnosto tyrehtyi – se oli tarttunut ilmeisesti poijunpainoon eikä lähtenyt irti vaikka minä sousin ja huopasin ja Karvinen kiskoi kädet verillä. Lopulta ei auttanut muu kuin repiä se mikä irti saatiin. Tässä on kaikki, mitä verkostamme on jäljellä:

 

Tän vuoden kalastamiset tais olla tässä.

 

Päivällä sahailtiin viimeiset puut ja pienen sienikierroksen saalis oli vain pari kourallista suppiksia ja muutama kantsu. Joka välissä tikuttelin sukkaa kuin heikkopäinen – moottorisahan tankkauksen ja ketjun kiristämisen aikana ehtii tikuttaa 120 silmukkaa! Kukaan meistä ei oikeastaan halua lähteä mökiltä pois, mutta yksi yrittää tosissaan piiloutua:

 

Sukka tuli kuin tulikin valmiiksi. Varttia vaille kuusi päättelin silmukat ja saman tien lähdettiin nimpparikaffelle. Sukat tulivatkin tarpeeseen – vanhoista sukista paistoi jo päivä kantapään kohdalta…

 

Tässä molemmat nimpparisukat. Puikot 2½ mm, menekki Karvisen sukkiin 76g ja isän 74g. Molemmat Step-sukkalangasta. Sukkasadon viime viikon saldoon eivät ehtineet, mutta sainpahan olla ensimmäinen tämän viikon Perunalaarin täyttäjä.

 

Tällä viikolla jätän sukkapuikot lepäämään ja palaan Lankakomeron Päivin mysteerihuivin pariin. Enää muutama kerros!