Viikkoa ennen Joulua istuin omassa kotisaunassani ja katselin ikkunasta lohdutonta näkymää. Harmaata ja pimeää. Meri ei jäässä eikä lumesta tietoakaan. Sain kuningasajatuksen! Kerrankin sellaisen, jossa ”meidän pojat” eli Blogikuvaaja Karvinen ja Herra Hassu Tassu Kissanen olivat heti kybällä mukana: Me lähdetään uudeks vuodeks möksälle! Tapani-myrsky pisti jarrut idealle ja moottorikin hajos viime reissun päätteeksi. Isältä saatiin neliheppainen lainaksi.

Heti alkuun pitää antaa pienet varoituksen sanat: Täs postaukses ei sit oo yhtään kässyä. Sen sijaan on paljon kuvia, koska tuhlasin perjantaiaamuna pienet veronpalautusrahani uuteen pikkukameraan, joka piti hankkia jouluna tärviölle menneen tilalle. Piti harjoitella. Kamera on pinkki

Perjantaina päästiin saareen hyvissä ajoin ennen pimeäntuloa. Ei tarvinnu edes soutaa ihan koko matkaa vaan se moottorikin lämpes toimimaan jo puolimatkassa… Tassun kummeilta oltiin jo aikaisemmin kuultu, että saaressa oli myrskyn jälkeen sähköt eikä yhtään puuta kaatunut mökin päälle. Rantautuessa näky oli kuitenkin aika lohduton…

 

Pikavauhtia laitettiin tulet hellaan, takkaan, saunaan ja vesipadan alle. Vettä saatiin kaivosta, joka ei tietenkään ollut jäässä. Vesi oli ihan konjakin väristä. Siispä voimme nyt leuhkia rusketuksella ja sillä, et ollaan oltu saarilomalla etelässä  Ennen pimeää oli lämmitys jo hyvällä mallilla ja myrskyn vauriot kutakuinkin selvillä. Siispä saunaan ja uimaan. Merivesi oli +2 asteista. KAMALAN IHANAA! Saunan jälkeen vielä paistettiin iltapalaryynärit takassa ja sen jälkeen nukkumatti heitti unihiekat. En muista koska viimeeks olisin nukkunu kahdeksan tuntia putkeen!

Aamuhämärissä Tassu toi kovaäänisesti näytille vuoden viimeisen saaliinsa. Olisi pitänyt avata saunakamarin ovi – sinne ne hiiret on tapana viedä…

 

Pekoni-muna-aamiaisen jälkeen alettiin tutkia paikkoja tarkemmin. Oma ”sielunmaisemani” oli saanut uutta ilmettä:

 

Tällä veneellä ei sit enää lasketa verkkoja tai soudella saaren ympäri…

 

Aina siinä vaiheessa, kun kesällä kaadetut puut on saatu klapeiksi ja pinoon minä alan kuleksia pitkin pihaa miettien seuraavan vuoden kaadettavia. Tällä kerralla luonto teki valinnan puolestani:

 

Olis tarvittu aika taitava metsuri kaatamaan kuusi just tuohon väliin! Sekä huussi että vaja ovat täysin ehjiä! Olishan se ollutkin aika ”paska” juttu jos kuusi olis kaatunu huussin päälle…

Karvinen entrasi laituria ja minä keräilin myrskyn heittämiä oksia pihalta. Kärrättiin kaikki rannassa olleet kaislat takapihalle. Tarkoitus oli polttaa ne pois mut eihän märkä kaisla kovin helpolla pala. Savutti kyllä komeasti:

 

Ensilumikin tuli viimein. Hectori lupailee laulussaan et se tulee kuudelta mut oikeasti se alkoi kahdelta. Sielunmaisema sai taas uutta ilmettä:

 

Hämärissä lopetettiin hommat ja lumisadetta katsellen otettiin pienet totit terassilla:

 

Tän jälkeen me sit haistiin "vanhalta viinalta", sillä mehuglögiin lurautettiin terästykseksi yli kolme vuotta pahan päivän varalle säästettyä kirkasta Päivän aikana hellan uunissa oli muhinut karjalanpaistia. Ruuan jälkeen otettiin pikku päikkärit ennen saunaa. Piti oikein tehdä ”lumityöt” rantaan et päästiin taas saunasta pulahtamaan mereen. Tavoilleni uskollisena en luovu villasukistani vaan kävin meressäkin villasukat jalassa!

 

Vaikka oltiin mökillä niin rakettien pauke kuului sinnekin. Koko maailman juhliessa Tassun synttärien aattoa sankari itse ei ollut moksiskaan vaan otti rennosti:

 

Saunan jälkeen valettiin hellatulella tinat koko porukalle. Tassun tina lupasi paljon ahvenia ja hiiriä.

 

Puoliyön aikaan katseltiin laiturilla uudenvuoden raketteja. Mökki näytti houkuttelevan lämpöiseltä:

 

Aamulla meri oli saanut kevyen jääpeitteen. Ilma oli kirkas ja tyyni ja ihanan hiljainen. Joutsenpariskunta ui rannan ohi:

 

Aamun ainut ääni tuli jostain ylhäältä:

 

Aurinko paistoi. Tähän aikaan vuodesta se ei edes keskipäivän aikaan yllä meidän pihalle asti…

 

Aamutoimien jälkeen laitettiin taas paikat talvikuntoon ja alettiin tehdä kotiinlähtöä. Moottorin käyttämiseen oli saatu tarkemmat ohjeet ja matka sujui tällä kertaa mainiosti. Pieni tuulenvire oli hajottanut jäät, joten meidän ei tarvinnut leikkiä jäänsärkijää.

 

Haikeina jäämme odottelemaan seuraavaa kertaa. Jos ei Pääsiäisenä niin viimeistään Vappuna!