<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämä kesäaika on mahdottoman hmm… MONIPUOLISTA.

 

Olen oppinut lukemaan merkkejä koppaan joutumisesta. Varmuuden vuoksi menen piiloon aina, kun joku on lähdössä johonkin riippumatta siitä olenko minä menossa mukaan vai en. Sängyn alle on hyvä paeta ja toinen paikka on sauna. Usein koppaan joutuminen tarkoittaa sitä, että ensin ollaan hetki autossa (jossa karjun kuin leijona), sitten vähän pitempi aika veneessä (joka on niin kamalaa, että olen ihan hiljaa). Mutta kaiken tämän kamaluuden jälkeen päästään saareen ja heti laiturilla pääsen vapaaksi ja kaikki muuttuu hauskaksi!

 

Ensi töikseni teen pienen kierroksen ja hätistän sorsat pois mustikkapuskista. Sitten teen vähän pitemmän kierroksen, jonka jälkeen komennan ruokakupin esille (tämä ei tarkoita, että söisin vielä mitään, asiat vaan pitää huolehtia valmiiksi).

 

Rankkaakin tämä mökkielämä on kun koko ajan on pakko metsästää ja vahtia. Joka puolella on lentäviä ja pöriseviä otuksia puhumattakaan puskissa rapistelevista jyrsijöistä. Välillä on myös pakko osallistua porukoiden touhuihin.

 

Lauantaina sain kiinni elämäni toisen hiiren. Toin sen näytille ja sitä kuvattiin ja minua kehuttiin ja kyllä olinkin leuhka! Päästäisiä olen saanut jo vaikka kuinka monta, mutta hiiri maistui paljon paremmalta. Sitä saattoi ilmalentojen lisäksi myös haukata. Kutsuivat minua hienolla nimellä Norjalainen Metsä(stäjä)kissa. Äiskä oli niin innoissaan hiirestäni, että sunnutaiaamuisen hiireni veinkin sitten hänelle lahjaksi sisälle mökkiin!

 

1753158.jpg

 Huomatkaa makupala suussani!

 

Kummallista…Äiskä ei marinoinut hiirtä eikä grillannut. Kehut sain, mutta sitten hiiri siirrettiin harjan ja rikkalapion avulla takaisin ulos. Vein sen mökin alle jemmaan – jospa äiskällä ei ollut nälkä sillä hetkellä?

 

Kaiken raatamiseni jälkeen porukat sulkivat minut sisään ja lähtivät itse jonnekin veneellä. Kun ne viimein tulivat takaisin niin niillä oli mukanaan vastalahja minulle! Kaksi raitapaitaa (sanovat niitä ahveniksi). Muistaakseni viime kesänä noita raitapaitoja (onkohan ne marimekko-faneja) sai syödäkseen mahan täydeltä. Tänä kesänä niitä on ollut kovin harvoin ja pieniäkin ovat olleet. Joka tapauksessa ihan mukava vastalahja hiirestä. Ja kyllä kahdellakin jo makuun pääsi vaikka muistan pentukissana syöneeni jopa seitsemän ahvenen fileet tuosta vain!

 

 Minunlaiselleni urbaanikissalle mökkielämä on välillä melko rasittavaa. Jos naapurin saunakuusen alla on liian levotonta ottaa päikkärit, niin kiipeän saunan lauteille. Siellä kukaan ei häiritse ja uni maistuu!

 

1734655.jpg