Jos meillä viikko sitten tapahtui mystistä kalojen lisääntymistä niin viime viikonloppuna kävi päinvastoin.
Lauantaiaamuna Tassulla oli uusi terassivahdittava – tällä kertaa rannan suunnalla eikä metsässä. Enpä kuvaa ottaessani ymmärtänyt mitä mielenkiinoista meidän rannassa onkaan.
Olin pikkuisen kettuillut Karviselle siitä, että joku sentään on saanut kaloja kissalle tänä kesänä, äidillekin sitä kovaan ääneen puhelimessa tuli mainittua… Siispä Karvis suivaantuneena laiturille virveliä heittämään. Jo kohta kuului rannasta kailotusta jotta haavia pitäisi viedä kun on kala päässä!
Ei se niin iso ollut, mutta kyllä siitä muutaman aterian kissalle saisi! Ja meikä tietenkin hakemaan kameraa ikuistaakseni kesän merkkitapahtuman. Joku muukin oli kiinnostunut kalasaaliista:
Nälkäinen Herra Minkki haistoi kala-aterian ja tuli laiturin alta apajille. Meitä se ei pelännyt ollenkaan! Siinä se seisoi kärkkymässä parin metrin päässä herkkuateriaa. Täytyi ajaa se pois mutta parin minuutin kuluttua ahne otus tuli takaisin.
Miten noin suloisen näköinen eläin voikaan olla kauhea peto? Karvis sai otuksen pois päiviltä ja haudattuaan sen lähti hakemaan fileointipuukkoa haukea varten.
Olisin halunnut nähdä Karvisen ilmeen, kun hän huomasi kalavadin tyhjäksi. Rouva Minkki oli karmeasti kostanut miehensä kuoleman…
Naapurien avustuksella viritettiin loukku makoisin ahvensyötein, mutta Rouva Minkki oli ovelampi eikä viikonlopun aikana mennyt ansaan (tai sitten sillä oli massu niin täynnä haukea, ettei ahven kiinnostanut).
Peloton oli Rouvakin ja sunnuntaiaamuna tuli uteliaana kurkkimaan kun menin aamu-uinnille. Ihan rauhassa hän lähti köpöttelemään rantaa pitkin kohti Airistoa. Toivottavasti pysyykin poissa! Laiturin alta tulvahtelee sopivalla tuulella minkkipariskunnan kala/lintuvaraston mädäntynyt haju. Mahtaakohan siellä olla myös parin viikon takaisen Reino Rantakäärmeen jäänteet?
Juu kyllä mä tiedän että tässä blogissa pitäisi puhua silmukoista ja käsitöistä mut kuka niitä kerkii tehdä kun meno on näin eläimellistä? Maanantaiaamuna kettu jolkotteli mun parvekkeen edestä vaikka oltiin ihan kaupungissa!
Normielämä kuitenkin alkaa pikkuhiljaa ja kesä alkaa olla lopuillaan. Puotiin alkaa ihan lähipäivinä putkahdella syksyn lankoja ja ensi viikonloppuna eläimellinen mökkeily jää vähiin kun lähden ”etelään” tekemään hankintoja syksyä varten. Joku tarkkasilmäinen oli jo huomannutkin puodin kesälankahyllyjen tyhjennysmyynnin…Pitäähän uusille saada tilaa
Kommentit