Mä sain viimein tään tietskani takaisin! Korjattuna ja entistä ehompana. Vähän oudolta tää tuntuu, mutta eikähän me pikkuhiljaa totuta toisiimme. Sähköpostin kanssa taistelin vuorokauden. Posti lähti muttei tullut. Henkimaailman juttuja – en yhtään tiedä mitä tein mut yhtäkkiä se vaan alkoi toimimaan. Ettei kaikki olis liian täydellistä niin nyt mun puhelin on hukassa. Luulen että se on kotona sohvalla mut sen näkee sit lauantaina. Jos jollain on supertärkeää asiaa niin onhan mulla lankapuhelin puodissa ja nyt se sähköposti.
Sunnuntaiaamuna lueskelin vielä Karvisen koneelta blogimaailman kässyvuositilastoja. Ja päätin et mä en ainakaan moista tilastoa ala tekemään! Oliskohan syynä se, että tiedän neuloneeni vähemmän kuin vuonna 2009? Mutta mutta… Yhtäkkiä huomasin selanneeni omaa blogia ja tehneeni tilastoja pari tuntia! Just joo.
Omasta mielestäni viime vuoden isoin kässysaavutus oli asiakkaalle tehty Tähtipolku-ryijy. Sen tekeminen toi järkevää sisältöä liian kuumiin kesäpäiviin. Asiakaskin oli tyytyväinen. Hän muisti minua Joulun alla pajusta tekemällään valopallolla, jonka näitte joulutoivotuskuvassani. Toinen mieleen jäänyt kässy oli Pian suunnitteleman pikkutytön mekon koeneulominen.
Seijasiskon ja Matleenan Sytomyssykeräys levisi ympäri maata ja Piiku organisoi TYKS keräyksen, jossa minä huseerasin kakkosemäntänä. Kovin montaa myssyä en itse saanut aikaiseksi vaan keskityin enemmänkin ”julistamaan sanaa”. Syksyllä tehtiin samaan osoitteeseen villasukkia ja samalla osallistuin Sukkasatoon.
Kesäyön Hullutus oli siinä välissä hauska tempaus. Ilman sitä olisi Tähtipolku varmaan edelleen työn alla… Ihan kohtuullinen saavutus oli sekin, että 26 työstä valmistui 25. Se viimeinen on purettu ja odottaa päivää parempaa.
Mut ne tilastot:
Valmistuneita töitä oli vähän yli sata ja niihin kulutettuja lankakiloja vähän yli 12. Tässä laskussa ei ole mukana ryijylankoja eikä alkuvuodesta valmistunutta kissanhiekkapyydystä eli poppanakuteesta neulottua vessan mattoa, jonka tekeminen kesti useamman vuoden. Karvisen mieliksi pitää laittaa tähän sen paino eli 1,3 kg. Ja äitiä pitää kiittää ainakin kahdesta puretusta kilosta. Minähän en tunnetusti pura, joten äiti usein ”uhrautuu” purkamaan mun puolestani. Puhumattakaan kaikista niistä onnettomista tekeleistä, jotka on yön pimeinä hetkinä salaa kiikutettu roskikseen. Kyllä niihinkin jokunen gramma lankaa on kulunut.
Mun mielestäni ne kilot ei vaan kerro oikeastaan yhtään mitään! Helppoahan olisi saada komistettua kulutuslukemia neulomalla pitkä villatakki seiskan puikoilla Alfasta kuten heinäkuussa (melkein kilo) tai huivi Indiestä (syyskuussa 248g kahdessa tunnissa). Musta KUVAAVAMPI asia olisi kertoa kulutetut METRIT. Toukokuussa valmistunut Kaisan Basilika painoi vaan 50 g, mutta metrejä kului 500. Samoin Päivin 22 Leaves Shawlette painoi 41g mutta metrejä kului 370. Vertailun vuoksi Alfatakkiin kului 1008 metriä ja Indie-huiviin 165 m. Jotenkin pitäisi keksiä itselleen joku vaativuustasomittari… Nyt tämä ajatuskulku alkaa taas tuuppimaan sisäistä insinööriäni esille, joten lopetan tähän paikkaan!
Vaativuustasosta puheen ollen… Sain Piikulta joululahjaksi tennarit:
Tiedän tämän mallin kehittämiseen menneen monta monta tuntia, monta kerää lankaa, monta pesukonekertaa, suunnittelua, tunteja lukematon määrä. Kiitos! Olen sanaton.
Ne metrit. Vähän yli kolmekymmentä kilometriä (30779m) eli Salosta Piikkiöön. Jos lisään tähän vielä kaikki puretut ja muuten vaan hukatut lankametrit niin luulen päässeeni vuodessa töistä ihan kotiin Turkuun asti!
P.S. Kympin uutisissa on loppukevennys mut tässä kirjoituksessa onkin loppulatistus. Jatkoin sit kuitenkin vielä tuota ajatuskulkuani ja laskin keskiarvon. Olen siis vuodessa neulonut keskimäärin 240 kerää Maijaa, joka on maailman tavallisin lanka: 50g=130m, puikot 3-3½,
Kommentit