Kässyuutiset antavat odottaa itseään. Kolme kerää alpakkaa on neulottuna, mutta joku onneton jätti ohjeen töihin ja viikonloppuna on tullut tikutettua kolmea keskeneäristä sukkaa vuorotellen. Valmista ei tällä menolla tule mistään. Sukkakurssilla keskiviikkona ihmettelin miten sukankutominen voikin olla niin vaikeaa. Kahden tunnin ähinän, puhinan kiroilun ja manailun jälkeen pyöröpuikolla oli peräti kaksi kerrosta kahdessa sukassa. Kurssikavereiden mielestä mulla on väärä asenne! Onneksi seuraavaan kurssi-iltaan on vielä yli viikko…
Puotiin tuli perjantaina Mini-Paletin uudet keväiset värit:
Vaikka langan koostumus onkin sukkaa, niin mua alkoi heti kamalasti huivituttamaan. Annan itselleni luvan huiviin heti kun alpakka on valmis. Minipaletin vanhat värit päätyivät tietty ongelmajätteeseen kuuden euron kerähintaan (norm. vähän yli 11 eur). Muutama on vielä jäljellä...
Lauantaina oltiin ystävän kanssa pizzalla ja poikettiin parissa pubissakin. Vareksen kantakuppilat jäivät väliin, vaikka lukulampun alla on tällä hetkellä Vareksen Turku –kirja. Aurajokimaisema lauantai-illan valaistuksessa oli tällainen:
Aamulla ihana auringonpaiste houkutteli ulkoilemaan, mutta pakkaslukemat pistivät vähän odottelemaan sisätiloissa. Piiku oli varannut viikonlopuksi lumikengät ja kun heille tulikin parempaa tekemistä, niin me saatiin kengät kokeiluun. Arvatkaas missä me käytiin?
Parin kuukauden kuluttua ehkäpä jo veneellä…
Jäällä ei ollut lunta juuri yhtään, mutta perillä ainakin metri. Lumikengillä oli hauskaa tepastaa pitkin pihaa. Ilman niitä sinne ei olisikaan ollut mitään asiaa… Kiitos kivasta kokemuksesta Piikulle ja miehelleen, joka perjantai-iltana antoi pikakoulutuksen kenkäilyyn! Opastus näiden teknisten vempaimien käyttöön olikin tuiki tarpeellinen – aikaisempi mielikuvani lumikengistä oli lapsuuden Aku Ankoista, joissa ne näyttivät räpylöihin sidotuilta tennismailoilta…
Kakku- ja koukkutaiteilija Edina antoi Tassulle ja mulle blogissaan tunnustuksen:
Kiitos ja kehräys! Viime viikkoina kirjoittelut ja muidenkin blogien lukemiset ovat jääneet tosi vähälle. Haluankin ojentaa tämän tunnustuksen kaikille teille, jotka kaikesta huolimatta aina jaksatte poiketa täällä Silmukoissa ja vieläpä jättää kommenttejakin. Ne lämmittävät aina!
Mulle ei tuota mitään vaikeuksia aiheuttaa janokuolemaa jopa kaktukselle, joten seuraavassa kuvassa on SUURI IHME; JOSTA OLEN TOSI YLPEÄ:
Tämän kukan sain puolitoista vuotta sitten heinäkuussa, kun MarjutJ ja Tupuna tekivät kesäisen retken lankakauppaan. Siitä saakka joka maanantai olen muistellut lämmöllä tyttöjen vierailua orkidean uimapäivänä. Marraskuun lopulla näytti siltä, että se tikku, joka sieltä lehtien lomasta pukahtaa on eri näköinen kuin ilmajuuret… Joulukuussa näytti ihan siltä, kuin siinä kepissä olis ollut jotain nököjä… Tammikuussa nököt alkoivat näyttää nupuilta. Ja pari viikkoa sitten ensimmäinen kukka aukesi!
Tämän ihmeen kera toivotan kaikille lukijoilleni
Aurinkoista Ystävänpäivää!
Kommentit