Torstai-iltana poikkesin kotimatkalla mökkinaapurille bambusukkalankaa viemässä. Ja arvatkaapa millä tämä kotiinkuljetus palkittiin?
Sain ihanat paksut kunnon villasukat! Samainen rouva on kutonut mulle sukat joskus vuosia sitten. Silloin en vielä kuvitellutkaan oppivani joskus itse sukkia tikuttelemaan. Ihmettelin vaan miten naapureita ei ollenkaan hyttyset kiusaa ja minä lenkkareissani ja urheilusukissani olin nilkoistani ihan paukamilla. Ajattelin, että kalaseuralaiset ovat jotenkin erikoiskaraistuneita hyttysiä vastaan, mutta selitys löytyikin villasukista! Monta vuotta käytin niitä sukkia vain mökillä iltaisin saunan jälkeen, mutta nyt nekin odottavat parsintaa… Nämä uutukaiset lämmittivät ihanasti keltaisissa saappaissani, kun perjantai-iltana pimeässä ja räntäsateessa navigoitiin saareen.
Perillä oli kylmää, pimeää ja ihanan hiljaista. Tulet hellaan ja saunan padan alle – parin tunnin kuluttua saunan löylyt hellivät ja välillä käytiin kastautumassa. Merivesi oli vielä seitsemänasteista. Saunan jälkeen paistettiin makkarat takassa ja nukkumaan mennessä oli jo ihan lämmintä.
Tassu otti taas kaiken ilon irti vapaudesta. Merkattuaan tontin kaikki puut, se toi ylpeänä ensimmäisen saalismyyränsä meille näytille.
Lauantaiaamuna sienikierroksen jälkeen sytytettiin Halloween-kokko.
Koko kesän kaikki oksat ja risut oli kerätty kahteen isoon kekoon takapihalle. Näin syksyllä sitä uskaltaa poltella isompaakin roihua ilman pelkoa metsäpalosta. Ja komeastihan leikit loimusivat korkealle ilmaan!
Pikkuisen kiirettä piti Sukkasadon vuoksi. Viimeinen pari valmistui perjantai-iltana ja langat päättelin lauantaina. Eikös olekin mukavasti syksyn lehtiin sopivat värit?
Jaywalkerit (Ravelrystä), kokoa 38-39. Lanka Austerman Step Modecoctail 76g. Puikot 2½ Knit Pro. Viimeinen Heinälatoon kiikuttamani pari oli laskujeni mukaan numero 17.
Ihastuin tähän sukkamalliin jo monta vuotta sitten, kun näin Maaritin neulovan tällaisia ihan ensimmäisissä Salon Kippailuissa. Niin että kyllä minäkin joskus myös toteutan suunnitelmiani – aikaa saattaa kyllä mennä vuosi jos toinenkin… Erityisesti tykkäsin siitä, että tässä oli ihan oikea kunnollinen vahvistettu kantapää. Enkunkielinen ohje oli sen verran hankalaa luettavaa, että tikuttelin kantapään omasta päästä niin kuin ennenkin. Kirjava lanka oli pikkuinen pettymys. Seuraavat Jaywalkerini teen yksivärisestä tai selkeästi raidallisesta langasta!
Illan hämärtyessä taas saunottiin maailman parhaissa löylyissä ja käytiin vielä pari kertaa uimassakin. Sillä aikaa puuhellan uunissa muhi karjalanpaisti, jolla sitten saunan jälkeen herkuteltiin kynttilänvalossa. Ja täydellä massulla päivän ulkoilun jälkeen uni maittoi makeasti meille kaikille mökkihöperöille.
Sunnuntaiaamuna olikin syksyn ison urakka eli laiturin nosto vuorossa. Lauantaina oli jo nostettu poiju ja irrotettu laiturin kiinnityskettingit (tai mitä ne systeemit nyt olikaan) ja uimaportaat. Vesi oli tosi alhaalla ja pikkuisen epäilytti koko projektin onnistuminen. Nostaessamme kävelysiltaa ylös kiinnikkeistään Karvisen selkä sanoi pahan sanan ja sen jälkeen ei tehtykään enää mitään… Mökki on nyt kaikin puolin talvikunnossa – se laituri nyt vaan on edelleen nostamatta… Odotellaan blogikuvaajan selän paranemista ja sitä että merivesi nousee puoli metriä. Molemmat asiat helpottais hommaa kummasti. Harmi vaan, että kun merivesi nousee niin yleensä se tietää myrskyä ja sadetta… Tässä asiassa ei taida olla muita kuin huonoja vaihtoehtoja…
Siitä huolimatta mukavaa Marraskuuta! Nyt on aika poltella kynttilöitä ja istua soffannurkassa neulomassa
Kommentit