Viikonloppuna oli kauan odotettu Lankojen luonnonvärjäyskurssi Salon Kansalaisopistolla. Lauantaiaamuna hain turnauskuntoa merestä. Kuten laiturin märistä jalanjäljistä näkyy - aamu-uinnilla tuli käytyä!

Matkalta poimin mukaan Piikun (innoissani puoli tuntia ennen sovittua aikaa...)

Eka kurssipäivä oli vähän hapuilevaa vaikka jo alta kymmenen minuutin kaikilla oli noitapadat porisemassa. Ja sulakkeet paukkui...

Kovan vaivan takana ollut kääpäsoppa antoi tulokseksi beigeä...ja raudalla terästettynä vielä rumempaa harmaanbeigeä. Ja voikukka terästettynä kuparilla oli yhtä ankeaa eli virhreänbeigeä! Alkoi jo innostus vähän laantua kunnes...

Iltapäivällä koivuliemi oli valmis. Alunalla puretetut villat perään ja katsokaa miten upeaa keltaista! Kiitos Mammutille hyvästä vihjeestä!

Jätettiin kaikki villat yöksi liemiin jäähtymään ja innoissamme lähdettiin kotiin keittelemään lisää noitaliemiä. Piikulla kattilassa porisi sipulia ja lisää koivua, minä keittelin puuhellassa kaikki tontilta löytyneet pienenpienet lupiininalut.

Liemenkeiton jälkeen lämmitettiin sauna ja odoteltiin tuulen tyyntymistä. Perjantai-iltana laskettu verkko odotti nostajaa.

Ja verkonnoston jälkeen Tassu odotteli iltapalaa (tuolla ämpärissä). Yhteensä 25 kuhaa ja ahventa ja samanmoinen määrä kaikenlaista roskakalaa oli saanut verkon tuhannen solmuun. Väsynyt ja nälkäinen värjäri oli aikas huonolla humöörillä kun vähän ennen puoltayötä pääsi viimein nukkumaan. Miks ihmeessä meidän verkossa ei koskaan ole viittä ahventa ja kolmea kuhaa? Miks ihmeessä siellä pitää olla kalaa niin maan kamalasti? No suuri osa jäi Blogikuvaaja Karvisen sunnuntaipuhteeksi... ja Tassu sai kaipaamansa iltapalan.

Sunnuntaina levänneenä ja uutta intoa täynnä tehtiin matkan aikana tarkka projektisuunnitelma päivää varten. Mehän oltiin siinä vaiheessa jo kokeneita konkareita:-) Ennen opistoa poikettiin vielä Lankakaupassa täydentämässä lankavarastoa. Osa langoista oli kerällä ja ne piti ensin vyyhdittää:

Eilisen langat pestiin ja laitettiin kuivumaan. Ope-Mirja pyysi laittamaan tähän maininnan että "ilmavasti ulkona ja varjossa..."

Me Pian kanssa tehtiin värjäyksiä lauantaina mukavalla "sinne päin" -fiiliksellä. Ihmettelin kotiin tultua ääneen kaiken maailman väripadan lämpötilan mittauksia Karviselle, joka heti toi mulle viimeistä tekniikkaa olevan aparaatin (yleensä tällä mitataan kiuaskivien lämpötilaa ennen saunomista - ei meillä saunominen mitenkään tarkkaa puuhaa ole...).

Infrapunamittarilla mittailtiin sunnuntain aikana liemi jos toinenkin! Susun ja Piikun salainen ase oli löytynyt!

Sipulia! Piikun mies oli tehnyt hyviä hankintoja Hirvensalon K-kaupasta. Mä jossain vaiheessa ihmettelin miten meidän yhteisessä lähikaupassa voi olla niin siisti sipuliastia, ettei kuoria löydy yhtään. Vaan tässähän ne. Upeaa eikös?

Väsyneenä, mutta onnellisena ja pää uusia suunnitelmia täynnä lahdettiin kotiin sunnuntai-iltapäivänä. Kiitos Piikulle ja muille kurssikavereille kivasta seurasta ja Mirjalle hyvästä opetuksesta!

Tässä vielä yhteiskuvassa viikonlopun värjäykset:

Taulakääpää, koivua, voikukkaa, sipulia, lupiinia... Kaikkein hienoimmat värit saatiin kun laitettiin yhteen kerran tai kaksi käytetyt liemet ja vyyhti lankaa joukkoon.

Vitsit et oli hauskaa!