Valmistuihan se minunkin Kevätpäiväntasausyllätyshuivini viimein. Muutaman päivän olen jo kateellisena katsellut muiden upeita huiveja ja niistä sain puhtia siihen vihoviimeiseen päättelykerrokseen. Kiitos Lankakomeron Päiville innostavasta projektista. Kivaa oli! Uutta vihjettä odottelin aina ihan pistokissa ja kun se tuli niin muut kässyt unohtui. Kuten nimikin kertoo – lopputulos oli yllätys. Jopa niin että vasta kuvista sain itsekin käsityksen mitä on tullut tehtyä:

 1237140921_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lanka oli Noro Kureyon Sock, väri 40. Menekki 218g. Puikot 4½. Huivi on yläreunastaan 2 metrinen eli valtava:

 1237140932_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä Karvislandia on näin kässäharrastajalle ihan oiva paikka. Täällä muka tehdään remonttia (=jotain pientä tapahtuu suunnilleen kerran vuodessa). Yläkerta on asumaton romuvarasto, jossa on vähän vapaatakin lattiatilaa. Autotallista löytyy jotain tuntematonta projektia varten hankittuja isoja Styrox-levyjä. Ilman niitä olisinkin ollut kaksimetrisen yllätyshuivin pigotuksen kanssa pulassa.

 1237140942_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään muuten oli se päivä, jolloin jotain tapahtui! Tapetoimme lasikuitutapetilla alakerran pienen aulan. Minä vanhana konkarina toimin päällepäsmärinä ja ”asiantuntijana”. Isän kanssa ollaan monet seinät päällystetty, joskin viime kerrasta on varmaan 15 vuotta aikaa. On tosi hienoa, että tällaisestakin kädentaidosta oli kokemusta! Karviselle kokemus oli laatuaan ensimmäinen. Ihan vaan muutama mittavirhe tapahtui ja opimme monta asiaa. Tiedämme nyt miksi ne vuodat kannattaa leikata vähän pidemmiksi… Ja tärkein opetus et seuraavaan projektipäivään kannattaa tehdä ruoka valmiiksi. Ei ihan turha mainos se, missä sanotaan et ”hyvä ruoka – parempi mieli”Silmänisku