Eilen allekirjoitin joka ikisen suomalaisen sananlaskun. Siis niitä ”Itku pitkästä ilosta”…”ylpeys käy lankeemuksen edellä” ja” joka kuuseen kurkottaa…”
Iloisen sunnuntain jälkeen maanantaiaamun ensimmäinen ajatus oli että ne joulukortit on edelleen kirjoittamatta. Kun avasin tietskan, niin se muistutteli, et viirussuojaus on voimassa enää kolme päivää. Kolme päiväähän on ruhtinaallinen aika, joten kävin aamulla ostamassa uuden Norttonin ja olin perin juurin tyytyväinen itseeni. Illalla kiirehdin töistälähtöä, koska eteisessä odotteli röykkiö mattoja ja petivaatteita…ja jätin avaimeni puotiin! Tästäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä – vara-avain oli nappikaupassa ja nappikauppias vielä paikalla. Pääsin onnellisesti kotiin mattoröykkiöni luo, joka tamppaantui nopeasti viimassa ja viidentoista asteen pakkasessa. Ainakin pölypunkit saivat kyytiä. Lämpimikseni sitten imuroin ja pesin Tassun suureksi iloksi lattiatkin. Siivouspäivähän on varta vasten kissoja ajatellen keksitty leikki!
Unettomat yöt jatkuu enkä enää voi syyttää kissaa, joka on ollut kiltti enkä edes Karvista, koska kuorsaus ei kuulu yli kahdenkymmenen kilometrin päähän. Siispä kolmen zombie-päivän jälkeen marssin itku kurkussa luontaistuotekauppaan pyytämään jotain unettavaa… Tässä täsmäaseeni:
Valerianapillereitä, kalkkiporeita (joku on sanonut, että ne rauhoittaa), kipuapusukat (miks ihmeessä mä en tuota muistanut, vaikka kaikille muille kerron niiden auttavan unettomuuteen), kiltti kehräävä Tassu, Tuomelta saadut puuvillahanskat ja käsivoide. Viimeiset ei välttis uneta, mutta voin sekä rasvata kädet että lukea kirjaa ennen nukahtamista… Näillä mennään, eikä ajatus nukkumisesta sukat jalassa tunnu enää yhtä karmealta kuin aikaisemmin.
Eilisaamuna ne kortit oli edelleen kirjoittamatta ja tietska muistutteli viirussuojauksen päättyvän kahden päivän kuluttua. Ja minä juttelin koneelle että ”Älä hätäile – tuikataan vaan levyke asemaan ja homma hoituu käden käänteessä”. Siispä kahvi tippumaan ja toimeen… Eipä hoitunut käden käänteessä sekään… Puolentoista tunnin ähläämisen jälkeen totesin et sen levykeaseman on pakko olla rikki.
Lähetin hätä-surkeus-apua-sähköpostin Karviselle, joka vastasi että ”Voi voi”. Väärä vastaus! Oikea vastaus olis ollut: ”Älähän rakkaani hätäile – minä kyllä hoidan asian kuntoon…”
Pyydän eilen kaupassa käyneiltä asiakkailta anteeksi mahdollista poissaolevaa tai kärsimätöntä käytöstäni. Koko päivän kaikki vapaahetket roikuin kaiken maailman teknisten tukien helppilinjoilla. Yritin jopa anella apua Mopsien kanssa neulovan pojalta, joka on tunnetusti tietokonenero ja alan insinöörikin! Lopulta selvis että kun mulla se ohjelma jo on niin sen voi jotenkin aktivoida myös netin kautta. Ihme kyllä – nettitikku toimi koko päivän! Mutta ei se niin vaan sujunut sekään… Kaiken lisäks pankkikorttikonekin oli sekaisin. Lopulta kaikkiaan yhdeksän tunnin taistelun ja Norton-sivujen tukichatin ihanan PatrickS:n sähköpostiin lähettämällä ohjeistuksella jostain yhtäkkiä ilmestyi ilmoitus että viirukset pysyy loitolla seuraavat 366 päivää! Se onlinetukichatti oli kyllä mainio palvelu! Mut ne kortit oli edelleen kirjoittamatta… Ja se levyasema rikki.
Koneen takuuaikaa on ainakin kaks päivää jäljellä! Loppuilta menikin varmuuskopioiden ja kaksi vuotta sitten hylätyksi tulleen etanakoneen virittelyyn. Vanha kone joutui naftaliiniin aikoinaan, kun yhden laskun maksamiseen meni koko ilta…
Tänään kiikutan tämän koneen korjattavaksi, joten älkää ihmetelkö, jos täältä ei loppuvuonna kuulu mitään. Etanakoneella ei blogia päivitellä – jos nyt sen yhden laskun illassa sais maksetuks!
Ja viime yönä yhdeltä:
Kortitkin oli kirjoitettu!
Näissä Susukatastrofipäivissä on se hyvä puoli, että sellaisten jälkeen ihan tavallinen arkipäiväkin on yhtä juhlaa
Kuulemiin vähäksi aikaa!
P.S. Edittiä muutamaa minuuttia myöhemmin:
Lankakauppaan tuli just frillahuivilanka Ondasia! Punakirjavaa, vihreänkirjavaa, sinisenkirjavaa ja yksväristä mustaa... Ja punaista Perua...
Joulun aukioloajat voit tarkistaa klikkaamalla tuolla oikeassa yläkulmassa olevaa linkkiä.
Kommentit