Jos joku tuntematon kysyy et mitä mä teen niin mulla on tapana vaatimattomasylpeästi vastata et mulla on pieni lankakauppa. Tiistaina tuli yhdeksän vuotta kuluneeksi siitä, kun tehtiin kaupat Lanka- ja käsityöliike Anjalinista. Yhdeksän vuotta on viidennes tähänastisesta elämästäni! Ihan hassua on, että edelleen tunnen olevani vasta-alkaja ja noviisi, jolla on paljon opittavaa joka päivä. Ja niin kuin muutama viikko sitten paikallisen ilmaisaviisin haastattelussa totesin – jos olisin silloin tiennyt miten vähän tiedän, en olisi ikinä uskaltanut! Onneks en tiennyt…ja onneksi mulla on koko ajan ollut ihania tukijoukkoja ympärilläni – vanhemmat, liikkeen entiset omistajat, mahtavat asiakkaat, ystävät, paikallisten opinahjojen opet ja myöhemmin vielä Karvis, joka on tottunut yksipuheluihini. Pari päivää sitten hän kysyi ”Odotatko kommenttia vai puhutko vaan itseksesi?”, kun pohdiskelin jotain kauppa-asiaa itsekseni. En odottanut (=halunnut) kommentteja, mut sain niitä silti.
Minähän tunnetusti rakastan lankaa ja neulomista. Siitä syystä multa aina välillä taitaa itseltänikin unohtua tuo liikkeen nimen toinen osa: - ja käsityö… Aikaisemmin ajattelin (ja luulen että moni muukin), että kun työskentelee lankakaupassa niin saa päivät pitkät vaan neuloa maailmankaikkeuden ihanimmista langoista. Onhan se niinkin, mutta käsityöliike on työpaikka niin kuin mikä tahansa muukin. Siellä on ne kivat työt ja sit ne, jotka pitää tehdä vaikka ei niin mukavalta tuntuisikaan. Neulalla tehtävät työt tai vaikkapa nypläys ei vaan sovi mun käteen ja ehkä siks ne jää vähemmälle huomiolle.
Miten siis juhlistin 9-vee päivääni? Aattona tein pinon tilauksessa olleita piirrettyjä liinoja:
Siunattu pakkanen ja hiljaiset aamupäivät! Näitä hommia ei tehdä kiireessä, väsyneenä tai ”vähän sinne päin” varsinkaan jos kyseessä on asiakkaan anopin omista pellavista kutoma perintöpellavakangas! Sellaisen jos mokaa niin miten sen korvaa? Omien kankaiden kanssa voi vaikka tupeloidakin…kiikuttaa vaan mokat kaikessa hiljaisuudessa yön pimeinä hetkinä roskiksen ja kärsii tappiot nahoissaan…
Kankaankutomisesta en ymmärrä mitään vaikka puodissa on myytävänä poppanakudetta ja rohdinlankojakin. Kesti monta vuotta älytä, että langan menekkiä lasketaan kangaspuilla kutomisessa ihan samaan tapaan kuin entisessä elämässäni nauhatehdas Inkan tuotekehityksessä.
Syndepäivän juhlatunnelmaa näette tässä:
30:n metrin mattoloimi ja perään vielä pikkuinen poppanaloimi.
Yritän pikkuhiljaa vähän uudistaa puodin ilmettäkin. Myyntitiskit on varmaan sieltä vuodelta 1926, joten ne on ja pysyy, mutta muuten uutta ilmettä yritän pikkuhiljaa saada aikaan. Tänään Kata oli auttelemassa uuden muliinitellingin täyttämisessä.
Paha vaan et kun yksi paikka uudistuu niin toinen näyttää entistäkin surkeammalta. Ja mullahan on koko ajan tavoitteena saada lisää tilaa lankahyllyille Onhan se hassua, että kaupassa on "ongelmajäteasitoiden" lisäksi ”tiskinaluskauppa” eli takahuoneen lanka-aarteet, jotka ei mahdu puodin puolelle hyllyihin tai joista joku näytekerä makaa korissa lattialla…
Niinku nää - jostain käsittämättömästä syystä suosiossa olevat Frillahuivilangat, joita ollaan odotettu pari kuukautta. 7 väriä tuli ja monta kerää on jo lähtenyt paremmille puikoille.
Hiihtolomaviikko edessä ja perinteiset synttäribileet ens viikon torstai-lauantai eli 24.-26. päivä. Luvassa tarjouksia, asiakaskysely ja siihen osallistuneille arvonta ja äiti on jo leiponutkin…
Lopuksi vielä kevennysosio, Äiti ja isä olivat matkalla lahden yli ja takaisin. Olin vastassa ja kuskasin vanhemmat abiristeilijöiden alta kotiinsa. Tuliaisiakin sain:
Katkarapuleipä! MOLEMMAT matkalaiset muistivat mainita, että puolet katkaravuista on sit TASSULLE!
Kommentit