Mun elämässä tärkein vaatekappale on villasukat. Villasukat on jalassa aina jos jalassa on jotkut sukat. Ja sukkien kanssa on tosi tärkeetä mitkä villkiset missäkin tilanteessa puetaan päälle.

Esimerkiks mökillä kun laitetaan saappat jalkaan ni naapurin Leenan tekemät seiskaveikkasukat on ihan must. Kesällä saunan jälkeen taas laitetaan Sukka-Marin synttärisukat. Näin keväällä ja syksyllä ku on kylmää ni saunan jälkeen laitan omatekemät viimevuotiset yyteeneuvottelupolvarit. Talvel tää mun kotikämpän lattia on tosi kylmä ja silloin on ihanaa laittaa jalkaan Piikun tekemät huovutetut tennarit. Ja jos on älyttömän kylmää ni äidin tekemät palmikkohuopatossut. Jos on ihan normi-ilta niin kotiin tullessa laitan Idalta saamani kissasukat. Niistä tulee aina iloiseks. Ihan tavallisena arkityöpäivänä käytän ohuita itse tekemiäni villasukkia…

Viime viikolla yhtenä yönä heräsin kauheeseen suonenvetoon vasemmassa jalkapohjassa. Vaatehuoneen siivous oli jääny illalla kesken ja huusholli ku Amerikkaan lähdössä. Löysin kuitenkin yhden Kipuapusilkkivilla-sukkani ja se suonenvetojalassa nukuin ihan hyvin loppuyön ilman kramppeja.

Niinä päivinä kun mieli on maassa ja itkettää niin heti kotiin tultuani laitan jalkaan äidin tekemät raitasukat. Heti maailma alkaa näyttää vähän kirkkaammalta. Mulla on tainnu olla niitä päiviä viime aikoina aika paljon kun kolmeen otteeseen parsitut sukat ovat taas ihan atomeina…

Meillä meni äitienpäivä ihan nurinpäin. Äiti ei saanu itsetehtyä lahjaa (jollei voileipäkakkuja lasketa), mutta mä sain äidiltä uudet lohtusukat:

 

Lankana Kool Aidilla värjttyä Maijaa. Niitä lankoja mulla on vaikka kuinka paljon, mutta ei kahta samanlaista vyyhtiä joten vasemman jalan sukka on sit vähän erivärinen:

 

Kun nää laittaa jalkaan niin ei voi olla pahalla mielellä vai mitä? Näitä säästän tosi pahapahan päivän varalle!

 

Senkin mokasin et äiti ei saanut edes valkovuokkoja!  Nukuinko minä liian pitkään vai heräskö äiti liian aikaisin? Tässä kuitenkin näin jälkikäteen:

 

Isän keittämän äitienpäiväaamupuuron jälkeen lähdettiin rantaan perkaamaan kaloja. Ilma oli ihana:

 

Pappa sai kaverin kun Tassu sai syödä kuormasta. Välillä piti käsiä lämmitellä mukana tuodussa lämpimässä vedessä mut kaikki kalat saatiin perattua. Minäkin osallistuin talkoisiin. Mökille kiivetessä istahdettiin hetki ”puolimatkan krouvissa” ihailemassa ihanaa keväistä maisemaa samalla kun odoteltiin Tassua:

 

 

Sukista se vaan puhuu kun ei osaa sanoa et kaikkein tärkeintä on läheiset ihmiset ja ystävät…

Keltavuokkoja kaikille ja hyvää loppuviikkoa!