Susulla ja Karvisella on tapana puhella ja suunnitella asioita, mutta toteutus näin Tassunäkökulmasta tökkii välillä pahasti.

Mulle on luvattu Majakkarannan kotiin omaa raapimapuuta iät ja ajat. Se vanha on kahden kissan raapima puolimetrinen tappi ja arvatkaapa oliko siinä vaikeaa terottaa kynsiään kun ensin piti mennä suunnilleen polvilleen? Kun minä ojennan solakan varteni täyteen pituuteensa niin olen etutassusta takatassuun ainakin metrinen!

Ennen joulua yritin olla oikein kiltti, koska olin kuullut puhetta uudesta kiipeilypuusta - ja mitä sainkaan? Purkillisen karkkia (joka haisi ihan mummille ja pappalle) ja kaksi paperikassia!

Synttäritkin oli. Silloin paukuteltiin raketteja ja oli vähän pelottavaa. Kuhafilettä ruuaksi sentään.

Viime lauantaina, kun tulin Karvislandiasta Turkuun, niin jotain uutta oli ilmestynyt olkkariin:

Haistelin ensin vähän epäluuloisena, mutta päätin kiivetä ylemmäs:

Keskitasanteella on hauska tunneli:

Vihdoinkin mulla on ikioma raapima-tähystys-leikki-nukkumapaikka ja kaikki samassa paketissa!

Hyvää kannatti odottaa...