Viikko kaupunkielämää ei sit kuitenkaan ollut mitenkään hullumpaa. Tassun kanssa luettiin iltaisin monta blogia ja neulottiin samalla:

 

Tassu tuli kolme kertaa ihan oma-aloitteisesti syliin kehräämään (=juttu, jota se ei tee koskaan). Sen seurauksena tietenkin mulle tuli kauhean huono omatunto – jospa sillä on koko kesän kestänyt halipula?

Nopeastihan se viikko taas vierähti. Torstaina oli Salon Seudun Kädentaitajien neuletapaaminen Salon Tykkipuistossa ja meitä olikin ihan mukava poppoo paikalla (osa ihan vahingossa – olisko olleet Antti Tuiskua kattomassa?) ja vain kolmella oli neuleet käsissä ja Yksi Meistä harrasti purkamista:

 

Turun taiteiden yössä, Piikkiössä ja ihan lähellä satoi ja uhkaavalta näytti:

 

Mutta näkyihän sieltä pilvien raosta kappale sinistä eikä torilla tullut kuin muutama pisara!

Perjantai-aamuna viimein valmistui onneton Zetorini:

 

Lanka: Wollmeise Twin, puikot Knit Pro pyöröt 4½, Menekki 150g (pikkunöttönen jäi). Sain tätä legendaarista lankaa, vyyhdillisen vaihtokaupassa. Saan varmaan koko nettimaailman neulojat vihulaisekseni kun sanon ettei se nyt NIIN ihmeellistä ollut. Upea väri kyllä (joka näkyy paremmin postauksen ekassa kuvassa) ja langan kierre oli mukavan napakka. Toisaalta tämä olikin koostumukseltaan sukkalankaa joten ehkäpä minä vaan väärinkäytin sen ja siks tää tunne. Siis sil, et mä jouduin purkamaan oman pöljäilyni, ei ol mitään tekemistä lankatuntemuksen kanssa… Zetor on siis HHV 19 ja pahasti myöhästynyt KYH 23

Perjantaina päästiin taas saareen. Lyhyt viikonloppu piti käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja ajattelin vähän ”oikaista” ja kokeilla kokonaisten lankakerien värjäämistä. Hömpsyttelin kerät kuohkeiksi ja laitoin lämpimään veteen likoomaan. Sinipuun jälkijälkiväriä oli vielä jäljellä ja hellaan piti sytyttää tuli. Ei siks et olis kylmä ollut mut vähän kostealta mökki tuntui.

 

Ennen nukkumaanmenoa hain kellarista ämpärillisen toissaviikkoisen krappivärjäyksen jälkiväriä. Homeessahan se oli mutta kevään värjäyskurssilla opin, ettei se haittaa. Sekaan kesän aikana kertyneet sipulinkuoret, joita ei ollu paljon – kuka nyt vanhaa sipulia käyttäis kun tuorettakin on tarjolla.


Aamulla taas pata porisemaan.

Laiskan värjärin tavoitteena oli hieno liukuvärjäys sinipuulla, mutta näyttää pahasti siltä, että kyllä ne kerät ihan läpikotaisin ovat värjäytyneet. Laadunvalvoja tarkasti ja hyväksyi:

 

Mut miten ihmeessä mä saan noi kerät kuivaks?

 

Laiska värjäri ei purettanut lankaa etukäteen vaan aluna lisättiin väriliemeen. Kauhavan Kangasaitan 2-säikeinen karstavilla muutti väriään krappi-sipulinkuoriliemessä. Blogikuvaajan diplomaattinen kommentti oli et eihän tuo ole kauhean beessi...

   

Musta tuo on Haalea Poltettu Oranssi. Aika kiva. Menee joukon jatkoksi suunnitteilla olevaan uuteen mökkivillapaitaan, jonka oletettu valmistumisaika on joskus kolmen vuoden kuluttua.

Piti sit käydä metsässäkin…


Normikierroksella ei löytynyt kuin paljon pieniä alkuja, joten päätin lähteä vähän pidemmälle. Retki kannatti – kesän ensimmäiset mustat torvisienet löytyivät vanhasta tutusta paikasta ja paluumatkalla komeita kantsuja kaatuneen kuusen alta!

 

Olin päättänyt, että ennen Zetorin valmistumista en aloita yhtään uutta kässyä. Koville otti, mutta valmistuihan se viimein. Siispä olen palkinnut itseäni ruhtinaallisesti. Koska olen tehnyt Hyvän Päätöksen olla tänä vuonna osallistumatta Sukkasatoon (vähän kyl tekis mieli) niin voin ihan rauhassa aloitella sukkia jo nyt.

  

Noita puikkonappuloita on muuten taas saatavilla… Ihan ehdoton juttu sukankutojille!

 Illansuussa jätin ”pojat” saareen ja lähdin vähän haikeana kaupunkiin. Huomisaamuna suunta kohti Hesaa ja syksyn lankatarjontaa haistelemaan. Pysykää kuulolla!