Mun soffannurkassa on kuukauden päivät asunu Musta Mörkö (enkä mä nyt tarkoita Tassua).
Aluks se oli vaan ihan tavallinen pitsineule. Asiakas oli sitä vähän aloitellut, mutta tykkäsi tehdä jotain hauskempaa, joten neule päätyi meille ikään kuin ”kasvatuslaitokseen”. Kasvatuslaitoksessa neuleenalusta piti tehdä valmis tunika. Näissä asioissa mun sananvarastostani puuttuu kokonaan sellainen pieni E-kirjaimella alkava sana ja lupasin tehdä neuleen valmiiksi. Varsinkin kun olin jo tehnyt yhden samanlaisen ennen Joulua… Tämän piti siis olla ”pala kakkua”.
Kolmekymmentä kerrosta korkea mallineule ai todellakaan ole jotain, mitä tehdään pari silmukkaa silloin ja toiset pari tällöin työpäivän aikana. Eikä musta mohair ole mukavaa automatkaneulottavaakaan. Ainakaan pimeässä. Joten neuleenalku päätyi kotiin. Muovipussissa soffannurkkaan odottamaan toosii piitkää elokuvaa tai muuta katsottavaa.
Jostain syystä mustasta kasvoi iso Mörkö. Ei huvittanut istua samalle sohvalle ollenkaan. Kädentielle pääsin kuitenkin jossain vaiheessa. Sitten alkoi armoton tepulointi mallikertojen kanssa. Samalla pikkumörköstä alkoi kasvaa ISO MÖRKÖ. Viikon verran neuloin ja purin ja neuloin ja purin. Kummallista, koska ohje oli ihan lehdessä painettuna ja samanlaisen olen kertaalleen jo tikuttanut. Sen kun vaan olis tehnyt! Jostain syystä korvienvälini ei tykkää parittomista mallikerroista ja pääntien ja kädenteiden kohdistaminen tuotti tuskaa…
Mut nyt on Mörkö poissa meiltä ja saan taas istua soffannurkkaan neulomaan jotain mieleistäni. Uusia lankoja on puodissa ja niitä testailen. Huomenna työviikko on ohi ja aikomus on nautiskella jostain ihkulangasta mäkihyppykisan kera!
Lanka: Kitten Mohair, Puikot 4 ja 4½, Menekki 215g (josta omaan kulutustilastooni menee 151g).
Sovitin tunikaa itselleni eilisiltana. Vaikka sen neulominen olikin tuskaa, niin se näyttää tosi kivalta!
Silmukallista viikonloppua kaikille!
Kommentit