Jotenkin tuntuu hölmöltä tunnustaa tuntea olonsa onnelliseksi. Mut niin vain on... Jotenkin vanha suomalainen sananlasku "Kel onni on, se onnen kätketöön" on iskostunut niin lujasti, että onnenpäivistä ollaan yleensä visusti hiljaa... Mut kun olen tällainen lörppähuuli niin... Sitäpaitsi voi olla että huomenna on taas mustaakin mustempi, joten nautitaan tästä tänään!

Ihan tavallinen sunnuntai. Aamulla lankoja ja aloitettuja neuleita (2 kpl). Kun kahvipannussa oli tasan kaksi kupillista jäljellä herätin Karvisen aamupalalle. Sauvalenkki (yli 4000 askelta) ja sen jälkeen kotiin laittamaan sauna lämpeämään. Tassun kanssa ulkoilua saunan lämmetessä (ajoi vapaana olevan Mikki-kissan puuhun). Sauna. Kynsien lakkaaminen. Äidin ja Isän kanssa syömässä (meluisassa liian täydessä ravintolassa mut ruoka&seura oli hyvää). Jälkiruuaksi kahvit ja konjakit ja ihanat Dajm-kakut porukoilla. Kävely kotiin (yli 2000 askelta) ja lainassa äidin nelosen puikot. Telkkarista piti tietysti katsoa Kuorosota, koska siellä on salolainen kuoro mukana (ja myös yksi salolainen lanka-leivontataideteos-bloggaaja). Jäälyhtykin onnistui ja toinen on tulossa. Se menee naapureille iloksi jos onnistuu.

Miten ihan tavispäivä voi olla niin kiva?

Olen myös onnellinen boginiini viime kuussa tulleista tunnustuksista! Kiitos!

Heti kuukauden alussa sain Villikissalta tämän:

Ja Pirenalta ja Edinalta olen saanut tämän:

Varmasti nää ovat kiertäneet blogistanian jo niin monta kertaa, että on myöhäistä niitä laittaa eteenpäin... mutta tämän MarjutJ:ltä ja Edinalta (en osannut sitä siirtää tänne blogiin) saamani halauksen voin hulluna halailijana laittaa eteenpäin kaikille lukijoilleni!

Aurinkoisia helmikuisia pakkaspäiviä toivotteleepi

Susu