Ystävänpäivän aattona, maanantaina 13.2. TYKS Ystävänpäivänkeräyksen myssyt käytiin Piikun kanssa viemässä Tyksin osastolle 820. Verrattuna Oulun lämminhenkiseen tilaisuuteen voitais kutsua Turun luovutustilaisuutta PIKAISEKSI.

Minä tunnetusti aamuihmisenä olin perillä tosi aikaisin ja totesin parkkipaikkatilanteen katastrofaaliseksi. Ajoin Rypäleen härskisti ovelle ja tyhjensin lastin. Sen jälkeen ajelin puoli tuntia ympäri parkkipaikkaa vapaata ruutua kärkkyen. Samalla viestittelin Piikulle tilanteesta… Oman ruutuni löydettyäni aloin kärkkyä paikkaa Piikulle, joka vielä poikkesi työpaikallaan hakemassa viimeiset myssyt kyytiin . Aikani tilannetta seurattuani kävinpä komentelemaan taksikuskeja. Ihmettelin vaan et miten ammattiautoilijat VOI parkkeerata noin pöllösti… Ihan kiltisti ne siirtelivät autojaan kun mä vähän komensin. Ja Piiku sai tilaa omalle autolleen…ulkopaikkakuntalaisille takseille tarkoitetusta tilasta! Sitä mä en tietenkään ollut huomannut eikä ne kuskit tainnu uskaltaa pistää mulle hanttiin kun olin ”sillä tuulella”.

 

Siispä kirmattiin sisään, ajettiin hissillä alas osatolle 820, löydettiin yhteyshenkilömme osastonhoitaja Pirjo Haavisto, kerrottiin et täs on myssyt ja pikaisten kiitosten ja halausten jälkeen poistuttiin samaa tietä takaisin. Parkkisakkoja ei tullu. Onneks.

Kotiinpäin ajellessani mietin et olenkohan ainut, joka touhuaa hyvää ajatellen niin tomerana, että järjestää ystävälleen vahingossa hankalia tilanteita… Pääasia on kuitenkin, että hyvän asian vuoksi tehdyt Sytomyssyt on perillä ja ilahduttamassa sairaita!

Kotiin päin? Mun olis kuulunu olla kovaa vauhtia kaahaamassa kohti Saloa! Ida-Maria oli pitämässä puotia pystyssä sillä välin kun meikäläinen piti hauskaa Turussa. Päivän aikana puotiin oli tuotu vielä lisää sytomyssyjä:

 

Ja Edinan blogista jo ennestään tuttuja:

 

 

Kiitos! Nämä toimitetaan perille ihan varmasti myöhemmin. Monikin on tarjoutunut Tyksiin mennessään poikkeamaan puodin kautta. Myssyjä voi myös lähettää suoraan osoittella:

TYKS, Syöpätautien poliklinikka, osastonhoitaja Pirjo Haavisto, PL52, 20521 Turku

Olin tunnin kotosalla. Tassun mielestä hommassa oli jotain pielessä ja se pysyi visusti sängyn alla koko ajan. Äiskän ei kuulu olla kotona keskellä päivää arkena! Menin ja sekoitin kissaparan päivän. Sen tunnin käytin tehokkaasti aloittelemalla uusia frillahuiveja malliksi seuraavaan kohteeseen:

 

Sitten hain äidin ja me mentiin yhdessä Turun Marttayhdistyksen Päivämarttoihin. Mukana oli kassikaupalla frillalankoja ja vähän Kipuapusilkkivillaa ja sukkalankojakin ja puikkoja… Vähän mua jännitti, mutta vastaanotto oli iloisen innostunut. Äiti oli etukäteen varoittanut, että siellä on yleensä aika kova meno päällä… Mutta koska olin jo aamulla kerännyt puhtia komentelemalla taksikuskeja niin Marttakerhokin saatiin minuutiksi hiljaiseksi… Jä äitiparka punastelemaan lapsen pöhköjä höpöhöpöjuttuja Tunnelma oli mukava, tarjoilut marttamaisen herkullisia, ystävänpäivän aforismit saivat kyyneleitä silmiin ja lopun sisaruspiiri toi mukavan kotiinlähtömielen. Mukavaa jatkoa aamupäivän myssyasialle oli, että Martat alkavat neulomaan sukkia Psykologisen klinikan potilaille. Siellä on kuulemma kylmät lattiat. Mulla oli kivaa ja toivottavasti myös kerholaisilla! 

Myssyjen välissä olen neulonut aivottomana autoneuleena röyhelökaulurin ja -rannekkeet Austermanin Stepistä:

 

Menekki kauluriin 107 g ja kämmekkäihin 57g. Ohjeet löytyy teeteen verkkosivuilta täältä (KLIK) 

Olen aina pitänyt Steppiä vaan sukkalankana, mutta voihan siitä tehdä muutakin! Aivottomasti tosiaan näitä tuli tehtyä…Rannekkeissa on enemmän silmukoita kuin sukissani yleensä ja ne tehtiin puolta numeroa isommalla puikolla. Ku kert ohjeessa niin seisoi niin minähän tein enkä ajatellu. Aika väljät tuli mut minähän en pura. Nää vois olla kivat vaikka autoa ajaessa nahkahanskojen päällä.

Kaulurin sen sijaan olisi voinut tikutella vaikkapa numeroa isommallakin puikolla… En pura. En.

 

Mallineule oli kivan röyhelöinen joka tapauksessa.

Marttatapaamisen jälkeen olin kotona jo neljän jälkeen. Podin kauhean huonoa omaatuntoa mukavasta ”ei työpäivästä”. Siispä rankaisin itseäni siivoamalla koko huushollin. Kissakin tuli sängyn alta viimein. Projektin jälkeen istuttiin yhdessä soffalla, kehrättiin ja harjattiin talven (ja laiskan äiskän laiminlyömää) turkkia. Martoilta saadun kauniin kynttilän valossa:

 

Tämän näkymän myötä lähetän kiitokseni kaikille TYKS Ystävänpäivän Sytomyssykeräykseen osallistuneille!