<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Saavuimme mökille aattona yhdentoista aikoihin kahdentoista kassimme kanssa. Kahdessa oli vaateita, yhdessä kissa, yhdessä tietska, yhdessä lankaa ja puikkoja (tietysti) ja loput kassit olivatkin täynnä ruokaa…
Sytyttelimme tulet hellaan ja vesipadan alle. Sitten olikin jo aika kuunnella joulurauhanjulistus telkkarista ja soittaa hyvänjouluntoivotukset äidille ja isälle etelään. Yhdeltä nautittiin lämmittävät glögit Tassun kummien kanssa. He viettivät joulua naapurissa, joten ihan ypöyksin emme saaressa olleet.
Tassu sai ensimmäisen jouluhiirensä jo parin tunnin metsästyksen jälkeen. Taisi tarjoilu pelata talon puolesta, koska hiiri jäi syömättä ja seuraavana päivänä se olikin muuttunut pakastehiireksi!
Aaton ateria oli kanakeitto, kinkun paistoimme vasta aattoiltana. Illan hämärtyessä sauna oli lämmin ja sieltä pulahdimme 3,4 asteiseen meriveteen virkistäytymään monta kertaa. Ihanaa!
Saunan jälkeen piipahdimme naapurissa laulamassa kauneimpia joululauluja. Illalla sytytettiin takkaan tuli ja paistettiin makkarat. Tassu sai avata pakettinsa ja meillä riitti iloa kun katselimme hölmön näköistä kissaa könyämässä ympäriinsä karkkipussi päässään!
Joulupäivän aamuna mökissä oli lämpöä huikeat 16 astetta. Juuri sen verran, että peiton alla on mukavaa kölliä, mutta nenä palelee siihen malliin, että on pakko nousta sytyttämään tuli hellaan. Säämieheni viritteli tietokoneen ottaakseen puhelimella nettiyhteyden sääsivuihin – pitihän meidän koko ajan olla varuillamme jää- ja tuulitilanteen varalta. Mutta VOI KAUHISTUS – olin pakannut mukaan väärän piuhan! Ei nettiyhteyttä, ei kuvien siirtoa, ei lainkaan hyötyä uudesta nopeasta tietokoneestani! Pelkäsin jo jouluretriitin alkamista ja tarjouduin jopa käymään kotona hakemassa sen pahuksen piuhan, mutta sopeuduimme tilanteeseen valoisin mielin. Telkusta näkee säätiedotuksen jos vaan muistaa katsoa… Ja näkeehän tuulensuunnan kun katselee merta ja pakkaslukemat mittarista… Tassun kummitäti soitti ja kertoi valkoisen jättipupun olevan matkalla meille päin. Mahtaa pupu olla ihmeissään, kun keskellä talvea hänen reviirillään on valaistu kuusi, hälinää ja musta nelijalkainen ja pörröinen kissa! Pupu loikki toiseen naapuriin, ennen kuin kamera saatiin esille.
Päivällä kutsuimme naapurit jouluaterialle. Kovin askeettiseksi ei joulunviettoamme voi kutsua. Pöytä notkui herkuista – oli mätiä, smetanaa, graavia siikaa, kinkku ja laatikot. Ruuan jälkeen saunoimme vuorostamme naapurin saunassa. Merivesi oli ihan yhtä virkistävää, kuin meidänkin laiturilta… Myöhemmin illalla herkuttelimme juustoilla ja kekseillä. Sain puolen yön jälkeen blogikuvaajan lahjasukat valmiiksi ja annoin itselleni luvan tarttua omiin lahjalankoihini. Ja yhtäkkiä kello olikin lähes kolme…
Tapaninpäivänä piti tietenkin lähteä tapaninajelulle. Vaatetimme itsemme kuin naparetkeä varten ja Petteri Mercury –niminen johtajaporo kera neljäntoista muun porosvoiman kiidätti meidät ympäri saarta.
Pilkille piti pysähtyä hyväksi kalapaikaksi tiedetylle vihreälle reimarille. Mutta mitä kummaa – koko reimari oli kadonnut! Pilkimme jonkin aikaa, mutta jouduimme palaamaan kotiin ilman saalista. Onneksi ei tarvinnut Tassulle selitellä, koska kummit toivat lähtiessään hänelle ison ahvenen ja särjen. Voi mikä juhla kissalle!
Iltapäivällä koitimme polttaa takapihalla olevan risukasan. Oli tarkoitus sytyttää kunnon jouluroihu, juhannuksena kun harvemmin meillä kokkoa on poltettu (ei sitten hurjien nuoruusvuosien). Pyromaaneiksi meistä ei taida olla vaikka blogikuvaaja käytti kaikki mahdolliset ja mahdottomat sytytysnesteet… Edes makkarahiillosta emme saaneet aikaiseksi, joten lounaaksi saatiin tippa jäljelle jäänyttä kanasoppaa. Illan pimetessä naapurin laiturille lennähti erikoisen näköinen lintu. Lintukirjan avulla tulkitsimme sen harmaahaikaraksi… Kuviakin otettiin…mut ei saatu.
Saunan jälkeen pöytä notkui herkuista taas kerran. Myöhään illalla Karvinen kuuli naapurista rytinää. Miten se on mahdollista? Olemmehan koko saaren ainoat asukkaat! Taskulamppujen valossa ja Mora takataskussa lähdimme tarkistamaan tilannetta, mutta mitään ei näkynyt. Olisikohan ollut hirvi ja joku muu isompi eläin. Minä ehdotin joutsenia… Loppujen lopuksi päättelimme rytisijän olevan MÖRKÖ. Kissa otettiin sisään ja iltapisulla käytiin porukalla…
Lauantaiaamuna aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Meille ei aurinko yltänyt, joten lähdimme koko sakki metsään kävelylle.
Myöhemmin käytiin vielä veneellä bongaamassa aurinkoa saaren toisessa kärjessä. Palattuamme lämmitettiin päiväsauna ja blogikuvaaja valmisti minulle herkkupyttipannua joulukinkusta! Jouluhan oli virallisesti ohi ja mikä kuuluukaan olennaisesti mökkielämään:
Vuoden 2009 grillikausi avattiin vaan ihan vähän etuajassa 27.12.2008
Sunnuntaiaamuna oli aika laitella mökki takaisin talviunille. Pikkupakkanen oli tehnyt kevyen jääpeitteen meren päälle. Kannettiin puut, tyhjennettiin vesipata, riisuttiin kuusi kynttilöistä ja pakkailtiin tavarat. Arki oli koittanut myös väylänhoitajille ja kadonnut kalapaikkareimarimme ilmestyi takaisin paikoilleen:
Lähtövalmiina oltiin vaan missä olikaan Tassu? Tulihan tuo viimein ja pääsimme matkaan. Tassun kanssa yhteen ääneen matkalauluna raikui: Kaikki joukolla jäätä särkemään… Tosiasiassa jäätä piti särkeä vasta venettä nostaessa.
Kotona odotti ankea kassien purkaminen. Viimeisenä purin vaatekassini. Sen yhdestä sivutaskusta käteeni sattui joku piuha. Hetken aikaa paniikissa katselin ympärilleni hyvää piuhapiiloa, mutta lopulta varovasti kysäisin blogikuvaajalta että mikähän piuha se tämä tämmöinen on? Se "unohtunut" nettipiuha oli siis ollut koko ajan mukana… Sain mahdottoman hepulikohtauksen, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Kyljet on vieläkin kipeinä nauramisesta. Blogikuvaajalla ei ollut yhtä hauskaa ja hetken jo uumoilin joutuvani evakkoon parvekkeelle juomatta jääneen retriittiglögin kanssa…
Joulu mökillä oli ihana kokemus!
Tässä vielä bloggaaja täyttämässä öljylamppuja: Oli sitten kesä tai talvi niin meikäläinen istuu tuossa samassa kohdassa keskellä nurmikkoa merelle tuijotellen. Vaatetuskin on miltei sama kuin kesällä - talven kunniaksi vaan toppahousut ja uusi pipo heijastinkirjailuineen!
Kommentit