Joskus monta vuotta sitten osallistuin Halikon Kansalaisopistolla ryijykurssiin. Vasta-alkavana lankakauppiaana oli pakko opetella sekin taito. Ensimmäinen ryijyni oli ihan pikkuinen juuttikangaspohjalle ommeltu Salon vaakuna (se vanha, jossa on joutsen).

Ekan kurssipäivän jälkeen olin niin innoissani, että olisin mieluiten jatkanut ryijyn ompelua koko illan vaikka oli treffit tiedossa! Jälkeenpäin ajatellen ryijytyö olisikin ollut paljon fiksumpaa...

Seuraavan kesän hiljaisina päivinä päätin harjoitella lisää... Maijaan oli tullut uusia lämpimä värejä ja niinpä minä sitten insinöörismäisesti sommittelin sukkalankaa juuttikankaalle vaakaan ja pystyyn... Tekele sai valmistuttuaan nimen Takkatuli:

1274290431_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei niin kovin kummoinen juttu, mutta sai aikaan ainakin yhden ihmisen innostuksen. Ensin hän teki yhden samanlaisen, siiten toisen toisella värityksellä... Ensin itselleen, sitten lahjaksi sukulaisilleen ja ystävilleen. Vuosien varrella pieniä ryijyjä on syntynyt useita kymmeniä!

Eliisa Laineen pienoisryijynäyttely "Iloa Väreistä" on nähtävillä Auran Kirjastossa toukokuun loppuun asti.

Joskus mua vähän jopa nolottaa kun puodin ovessa lukee "Luomisen iloa vuodesta 1926". Ja kun minä en ole tippaakaan luova... Mutta tässähän se onkin - joku tekee jotain, toinen näkee ja saa idean ja jalostaa sen joksikin uudeksi! Tänään olen oikeasti ylpeä ja iloinen pienestä vanhasta Takkatulestani ja siitä, että olen saanut pikkuisen olla myötävaikuttamassa useiden kauniiden töiden syntyyn! Onnea näyttelylle ja mukavia eläkepäiviä Sinulle Eliisa!

P.S. Sittemmin olen tehnyt pari ihan oikeaakin ryijyä. Tänä kesänä sain mieluisan kesätyön - lupasin kesän aikana ommella TÄHTIPOLUN. Ja kun Äiti-puffa oli laajakatseinen ja hyväksyi KYH-työksi muutkin kuin neuleet ja virkkuut niin sen valmistaminen alkaa kesäkuun ekana. Projektisuunnitelmaa jo tehdään... Jos saan sen valmiiksi heinäkuun loppuun niin Hulluuttahan se on!