Joku varmaan luulee et Susun Silmukat on joku neuleblogi ja pettyy pahasti kun täällä onkin enemmän kissa- kuin kässyjuttuja. Vaan kyllä täällä neulotaankin! Nytkin olen juuri puikotellut yli 499 metriä lankaa:
Kerällä-Kaisan suunnittelema Basilika-huivi. Kun näin mallin niin mulle tuli heti "pakko saada neuloa tuo" -fiilis! Se oli niin kauniin tyylikäs!
Lanka: teetee Elegant (70%kampavillaa, 30% tussahsilkkiä, 50g=500m, sivelty aloe veralla, jojobaöljyllä ja E-vitamiinilla ja vielä pysyvästi koinsuojattu). Menekki 50g tasan!
Puikot: 3,5mm Knit Pro pyöröt.
Huivin koko: n.150 cm yläreuna ja korkeus n.75 cm
Alussa ajattelin että tässä on paljon sileää - eli oivallinen nettiselailuneule! Loppujen lopuksi siinä kävi niin, etten tuota keskipaneelin mallineuletta oppinut koko aikana kun se tostui liian harvoin...
Vasemman reunapitsin kanssa taistelin samaan tapaan...vasta viimeiset kuusi mallikertaa meni sujuvasti oikein. Koko ajan jostain puuttui silmukoita ja välillä taas silmukoita oli liikaa... Juuri kun olin oppinut sen vasemman niin piti ajatus kääntää toisin päin. Oikeanpuoleinen reuna taitaa olla kokolailla oikein:-)
Mulla on tämä pahanlaatuinen "viimeiseen metriin" -pakkomielle. Haluan käyttää langan mahdollisimman tarkkaan. Tässä vaan tulikin probleemi tuon reunan kanssa...miten paljon siihen pitää varata? Miten paljon lankaa pitää jättää reunusta varten että se varmasti riittää? jos se loppuu kesken ja joudun kerimään lisää niin mitä mä teen vyyhdillä keltaista eleganttia, josta puuttuu kolme metriä?
Mitä tekisinkään ilman sitä korvaamatonta digitaalista keittiövaakaani!
Tällaisia lappuja lojuu tiskipöydällä melkein aina. Jokaisen mallikerran (tai kerroksen) jälkeen punnitsen paljonko lankaa on jäljellä...
Tunnen itteni aika hölmöksi tämän hassun taipumukseni kanssa! Oikeanpuoleista reunaa neuloessa olin koko ajan ihan varma, että lanka loppuu kesken. Mahahaava kasvoi ja verenpaineet nousi jännityksestä. Eikä yhtään auta vaikka yritän puhua itselleni et tuota lankaa on hyllyssä monta vyyhtiä! Et nou hätää!
Samanlaista uhkapeliä harrastan autoillessakin. Ajan aina tankin niin tyhjäksi kuin suinkin ja viimeisen kilometrit odottelen sydän syrjällään et koska se bensa loppuu...Ei ole vielä koskaan loppunut (koputtaa puuta).
Loppujen lopuksi tein reunapitsien yhdistämisessä viimeisen oikean kerroksen vain puoleen väliin ja sitten päättelin ja lankaa jäikin vaikka kuinka paljon:
Ainakin mun käsialalla sileä neule yksinkertaisella Elegantilla oli aika "käsintehdyn" näköistä. Otin Mammutin etikkavinkit käyttöön ja liottelin huivia kädenlämpöisessä etikkavedessä tunnin ja pingotin styroxiin (tässä kuvassa näkyy huivin oikea väri). Hyvä tuli! Kiitos Kaisalle!
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Kommentit