Moi!

Mulla on viime aikoina ollu niin paljon tekemistä, etten ole tänne nettiin ehtinyt teit kaikkii moikkaileen. Mä olen ollu aika paljon tääl mökil ja tääl on kissal kauheesti duunia koko ajan. Ja päivän jälkeen on niin väsy, ettei jaksa muuta ku syödä, nukkua ja huoltaa turkkia. Kissakuvahaasteeseen ny kuiteski ajattelin osallistua ja samalla vähän kertoilla kuulumisiani. Kissakuvahaasteen aiheena on kesäheinä ja tässä on mun kuva:

 

Väittävät et kesäheinistä tulee punkkeja ja taitavat olla oikeassa. Iskällä on ollu pari, äiskällä yks ja mulla vaikka kuinka paljon. Eilenkin yks oli tarttunu mun komeiden viiksien väliin. Joka ilta mulle tehdään punkkisyyni. Mä kestän sen ku mies, sillä kyllähän ne vähän kutittaa. Ja oikeesti on kivaa olla sylissä rapsuteltavana. Välillä alkaa ihan kehrätyttämään.

 

Meidän naapurissa eli tuossa talon edessä olevan puun pöntössä on asukkaita.

 

Mun tekis niin mieli tehdä niiden kanssa vähän tuttavuutta.

 

Eilen olin menossa jo kyläilemään mut Susu sai kauheen raivarin. Oli pakko paeta. Kun samaa reittiä en uskaltanu hypätä takaisin terassille niin piti valita toinen vaihtoehto…

 


Mulla on niin sanotusti aika hyvin pullat uunissa, sillä tänä kesänä ei oo kalasta ollu pulaa. Mummi ja pappa lähtivät jonnekki reissuun viime viikolla ja poikkesivat Susun Puotiin matkalla. Niillä oli mulle tuomisiksi melkein puoli kiloa kalaa! NAM – sillä pärjäsin monta päivää. Katiskassa oli ihan komea ahven ja sit kamalan iso hauki.

 

Susu ja Karvis päätti et hauki fileroidaan. Niiden mielestä siitä tulee ihan syömiskelpoista kun vaan laittaa tarpeeksi voita, kermaa ja tilliä. Mulle se olis kelvannu ihan sellaisenaan… Ei annettu.

 

Onneks eilen kummitäti oli onkinu pieniä ahvenia ja mä sain niistä kunnon aterian! Vielä riitti aamupalaksikin.

 Eilen pyydystin jättimyyrän! Se pääs kyl karkuun, joten ei siitä sit sen enempää…

 On tääl saares pari vähän kenkkuakin juttua. Esimerkkis noi räkätit. Mun pitäis huolehtia ettei ne syö Susun mustikoit, mut niit on niin paljon et välillä menee hermot ja on pakko mennä talon alle piiloon. Toinen harmittava juttu on toi saaren toisella puolella asusteleva tyttökissa. Se on sit tosi häijy ja harmittavainen. Luulee tätä meidänkin tonttia omaks reviirikseen eikä meinaa millään ymmärtää et se on MUN. Herrasmiehenä en viitsi tapella, joten pakenen usein saunaan piiloon. Täälläkin on helteellä aika kuuma ja yhtenä päivänä Susu kasteli mut! Kaikkee saa kissa kestää.

 Muuten tää kesäelämä olis ihan täydellistä mut arkisin noi porukat käy töissä ja sit mun pitää olla sisällä koko päivä ja pääsen hiirimetsälle vasta illalla. Toisaalta – onhan se hyvä et välillä saa nukkua koko päivän. Meri-ilma kun on tosi väsyttävää.

 Kalaisaa kesänjatkoa kaikille kissaystävilleni ja muuten vaan mukavaa kaikille muille!


t. Tassu