Mun Rypäle on mainio pikku kulkupeli. Ku mä istun sen kyytiin töiden jälkeen ja käynnistän niin se vie mut kotiin ilman, et mun pitää ajatella asiaa sen enempää. Joskus kyl käy niin, et Rypäle kuskaa mut kotiovelle, vaikka olis pitänyt poiketa matkalla ostamaan purkki maitoa tai Tassulle suikaleita. Sit ei auta muu ku lähteä uudelleen reissuun.

 

Navigaattoril en Rypälettä kiusaa. Siinä piilee aina se vaara, et päätyy Keraval. Ja lauantain oli tarkoitus päästä Kangasal… Kerrankin olin matkassa ihan yksin, iltapäiväaikaan eikä ollut varsianista kiirettä, joten pysähdyin Humppilassa Ateljé Heljään. Sainkin kierrellä ihan rauhassa ja myöhemmin vielä ihan yksityisopastuksen Heljän Maailmaan!

 

Matka jatkui tuttua tietä kohti Tampesteria. Rypäle kulki ja minä istuin kyydissä kuunnellen Wangelista nappulat kaakossa. Ilta pimeni ja vaikka olin mielestäni ihan oikealla tiellä niin alkoi pikkuhiljaa ihmetyttämään Jyväskylä-kyltit. Melkein Orivedellä asti tein u-käännöksen ja soitin Ellulle reittirescuenumeroon. Löytyihän se Kangasala viimein…

Ilta menikin ihan prinsessana. Mua passattiin ku KUUDEN tähden hotellissa. Salaattia, naudanlihaa, korvasienikastiketta, glögien maistelua ja tarinointia ystävän kanssa soffan nurkassa neuloen. Välillä taas maisteltiin juustoja… Ilta meni liian nopsaan kuten aina kun on kivaa. Aamulla taas kahvit, puurot ja messuilemaan. Rypäle seurasi kiltisti messukeskukseen Pippuria (joka on Ellun auto) ja päästiin perille ilman kommelluksia. Vähältäpiti-tilanteita ei lasketa.

Messulin ihan turistina. Kattelin ihmisiä, kuleksin enkä ollut ”töissä” yhtään. Budjetti meni sekaisin jo toisessa buffetissa kun löysin kauan etsityn duunitunikani Riimingalta. Ajattelin et sovitan ja hylkään epäsopivan koltun mut kun se vielä päälläkin näytti omalta ja Ellu ja Heinin Piakin väitti et se on ihan mun näköinen niin…

Koska mulla ei ole lankaa tarpeeksi niin muutama kerä piti hattuhyllyyn saada lisää. Hattuhyllyllä kissaturvassa säilytän kaikkia ihkulankoja, joista mulla ei koskaan ole tarkoituskaan tehdä mitään. Ne on vaan siellä siks kun ne on niin ihania ja joskus käyn niitä silittelemässä ja paijaamassa…

 

Neljä kerää piti ostaa siks, kun Villavyyhdin osaston seinällä oli just sellainen ohut tunikamekko, jollaisesta olen haaveillut pitkään. Ohjetta ei myyty ilman lankaa ja sitä paitsi tuon langan olisi voinut ostaa vaan pelkän vyötteen hauskuuden vuoksi! Ja siks kun kehrääminen oli niin hypnoottista katsottavaa…

 

Ja vielä piti Tinttamarellilta (ja Villasukalta) hakea pari vyyhtiä Jaipur Silk Finoa  (ens kesäks???).

Messukierros kahdessa tunnissa oli melkoista vipellystä. Iltapäivä menikin yläkerrassa kuunnellen ensi kevään ja kesän lanka-asioista.

Kotimatkalla taas kiittelin Rypälettä. Se kiersi onnistuneesti kaikki neljä matkan varrelle osunutta peuraa ja osasi kotiin ihan suorilta. Borta bra men hemma best. Saunan jälkeen kelluvan kynttilän valossa kotisoffalla neuloen oli rentouttavaa siirtyä maanantain puolelle.

 Ai juu – Mä osaan sanoa viittomakielellä et ”musta kissa.” Ei siis ihan turha reissu!