Mun elämässä tärkein vaatekappale on villasukat. Villasukat on jalassa aina jos jalassa on jotkut sukat. Ja sukkien kanssa on tosi tärkeetä mitkä villkiset missäkin tilanteessa puetaan päälle.

Esimerkiks mökillä kun laitetaan saappat jalkaan ni naapurin Leenan tekemät seiskaveikkasukat on ihan must. Kesällä saunan jälkeen taas laitetaan Sukka-Marin synttärisukat. Näin keväällä ja syksyllä ku on kylmää ni saunan jälkeen laitan omatekemät viimevuotiset yyteeneuvottelupolvarit. Talvel tää mun kotikämpän lattia on tosi kylmä ja silloin on ihanaa laittaa jalkaan Piikun tekemät huovutetut tennarit. Ja jos on älyttömän kylmää ni äidin tekemät palmikkohuopatossut. Jos on ihan normi-ilta niin kotiin tullessa laitan Idalta saamani kissasukat. Niistä tulee aina iloiseks. Ihan tavallisena arkityöpäivänä käytän ohuita itse tekemiäni villasukkia…

Viime viikolla yhtenä yönä heräsin kauheeseen suonenvetoon vasemmassa jalkapohjassa. Vaatehuoneen siivous oli jääny illalla kesken ja huusholli ku Amerikkaan lähdössä. Löysin kuitenkin yhden Kipuapusilkkivilla-sukkani ja se suonenvetojalassa nukuin ihan hyvin loppuyön ilman kramppeja.

Niinä päivinä kun mieli on maassa ja itkettää niin heti kotiin tultuani laitan jalkaan äidin tekemät raitasukat. Heti maailma alkaa näyttää vähän kirkkaammalta. Mulla on tainnu olla niitä päiviä viime aikoina aika paljon kun kolmeen otteeseen parsitut sukat ovat taas ihan atomeina…

Meillä meni äitienpäivä ihan nurinpäin. Äiti ei saanu itsetehtyä lahjaa (jollei voileipäkakkuja lasketa), mutta mä sain äidiltä uudet lohtusukat:

Lankana Kool Aidilla värjttyä Maijaa. Niitä lankoja mulla on vaikka kuinka paljon, mutta ei kahta samanlaista vyyhtiä joten vasemman jalan sukka on sit vähän erivärinen:

Kun nää laittaa jalkaan niin ei voi olla pahalla mielellä vai mitä? Näitä säästän tosi pahapahan päivän varalle!

Senkin mokasin et äiti ei saanut edes valkovuokkoja!  Nukuinko minä liian pitkään vai heräskö äiti liian aikaisin? Tässä kuitenkin näin jälkikäteen:

Isän keittämän äitienpäiväaamupuuron jälkeen lähdettiin rantaan perkaamaan kaloja. Ilma oli ihana:

Pappa sai kaverin kun Tassu sai syödä kuormasta. Välillä piti käsiä lämmitellä mukana tuodussa lämpimässä vedessä mut kaikki kalat saatiin perattua. Minäkin osallistuin talkoisiin. Mökille kiivetessä istahdettiin hetki ”puolimatkan krouvissa” ihailemassa ihanaa keväistä maisemaa samalla kun odoteltiin Tassua:

Sukista se vaan puhuu kun ei osaa sanoa et kaikkein tärkeintä on läheiset ihmiset ja ystävät…

Keltavuokkoja kaikille ja hyvää loppuviikkoa!

Korukarkeloita on viikko vietetty ja sinnikkään koukuttelun tuloksena syntyi korvikset:

Lanka: Almina, koukku 2,5mm, menekki huimat 4 grammaa.

Onhan ne ihan hauskat, mutta moinen pikkunäperrys ei oikein sovi mulle. Siispä seuraavaksi jotain vähän isompaa - puikoilta:

Lanka: SMC Favorito (41%puuvilla, 34% akryyli, 25% polyamidi, 50g=105m, 4,40eur/kerä). Menekki M-kokoiseen puseroon 401g. Puikot 4mm Knit Pron 80 cm pyöröt. Toisessa päässä puikkoa oli tavallinen pyöreä Symphonie Wood -puikko ja toisessa päässä Cubics...

Ohje: Moda 3/2012 malli 12 Beige pitsipusero. Tästä langasta piti alunperin tulla Kauneimmissa Käsitöissä ollut upea liivi:

Takakappale oli melkein neulottu kun mulla meni hermot ja yhtenä perjantai-iltapäivänä Jossun kanssa yhdessä purettiin seiskan puikoilla kaksinkertaisella langalla kepitelty aloitus. Paksut puikot sopii mun käteen ihan yhtä huonosti ku pikkuinen virkkuukoukku...

Favorito on nauhamainen lanka, josta lopputuloksena syntyy suloisen pehmoinen samettinen pinta:

Langan väritkin on pehmeitä:

Kuka muistuttais mulle mallitilkun tekemisestä? Langassa on puikkosuositus 4-5 ja minä reteesti vaan valitsin alkuun puikot siitä puolivälistä ja purin sit toisenkin melkein kokonaisen takakappaleen...

Huomasin just, et tänä vuonna en oo tehnyt yhtään sukkaa enkä montaa huiviakaan! Alkoi heti kamalasti huivi- ja sukatuttamaan. Aloitettu on jo...

Tuntuu vähän hassulta höpötellä tänne silmukoihin meidän viikonloppujuttuja kun jokainen viikonloppu tähän aikaan vuodesta on ihan samanlainen. Eikä täällä tosiaan ole tehty silmukan silmukkaa!

Tai noo… Perjantaina olin vähän huolissani omasta mökkihöperyyteni tilasta. Saareen jäi meidän pojat ja 150 kiloa sementtiä ja mä lähdin itse kotiin yöksi. Lauantaiaamuna olin tosi onnellinen kun heräsin kotona eikä tarvinnut viisiasteisessa tihkusateessa lähteä veneellä töihin! Illalla pojat olivat lämmittäneet mökkiä ja kehittäneet isä-poikasuhdettaan yhteisen harrastuksensa eli nettisurffailun parissa:

Laiturihommia oli tarkoitus tehdä. Nyt kun vedet on alhaalla eikä vielä paljon veneliikennettä. Aamulla Blogikuvaaja Karvinen oli aloittanut hommat kiviporalla, mutta pian hän huomasi saaneensa vihaisen seuralaisen. Otus ei ollut minkki eikä majava, mutta ihan selvästi hänen kotirauhaansa oli häiritty! Äkäisenä se oli sihissyt Karviselle laiturilautojen välistä:

Mikähän otus tuo mahtaakaan olla? Ei ihan pienikokoinenkaan.

Minä en otusta päässyt näkemään. Oliskohan se kiukustunut ja muuttanut muualle? Voi olla, etten olis uskonut koko tarinaa ilman näitä kuvia. Minä luontotietäväisenä tein sit analyysin et meidän laiturin alla asuu Vesihiisisihisihississä. Ettäs tiedätte.

Laiturinkorjaus jäi toistaiseksi, joten palattiin ruotuun ja normijuttuihin. Haravointia ja:

Oksien ja kaislojen polttoa. Vielä uskaltaa polttaa kun on kylmää ja märkää ja tuulikin oli sopivalla suunnalla.

Illansuussa laskettiin verkot, saunottiin, uitiin, grillattiin ja mentiin hetkeksi pitkälleen rapsuttelemaan kehräävää Tassua… josta herättiin kahdelta yöllä! Jäi sit se superkuu näkemättä kun otettiin vaan vaatteet pois ja kömmittiin peiton alle oikeille yöunille. Olis kyl ollu pilvistäkin...

Normijutut jatkuu…kalasaalis oli tavanomainen eli 7 kuhaa ja 13 ahventa! Kävin aamulla varmuuden vuoksi tarkistamassa Yliopiston Kalakalenterista kalan liikkuvuuden. Mun mielestäni meidän kalat liikkuu ihan eri tahtiin kun tuo kalenteri väittää. Jos ”kala liikkuu ja käy hyvin pyydykseen” niin meidän verkossa ei yleensä ole mitään ja päinvastoin. Tällä kerralla lähdettiin verkon nostoon sillä mielellä se ”Hyvä jos saadaan edes ruokaa kissalle.” Perkaaminen ei ole meille kummallekaan se ykkösjuttu, mut vähän antoi puhtia tieto, et kuhafile maksoi perjantaina lähikookaupassa 29,90/kilo… Meillä oli perkaamisen jälkeen ruodotonta filettä 1,8 kiloa, joista Tassulle tietenkin kolmannes

Ja normia…viimeinen Tapanin tai Hannun kaatama kuusi raivattiin pois kiusaamasta naapureita. Sen jälkeen paistettiin osa päivän saaliista, vangittiin kiukkuinen Tassu, laitettiin mökki lähtökuntoon ja palattiin ”sivistyksen” pariin…

Ehkäpä mun mökkijutut on vähän pöljiä mut eiks niin et Blogikuvaaja Karvisen luontokuvat on tosi hienoja!

Torstaina postipoika toi jännittävän ison kirjekuoren. Siinä oli Anjalininin osoite päällä, ei lähettäjää ja merkintä "Susulle"... Mitä kuoressa olikaan?

Ilahduin niin et tuli ihan tippa linssiin! Ystävä kaukaa on selvästikin huomannut taisteluni virkkaamisen kivisellä polulla. Kirjassa on selkeät kuvat ja ohjeet ja yhdeksän kivaa mallia! Harjoitukset jatkuu....

Kiitos ihanasta ylläripylläristä Pia!

Samana iltana rauhoitin hermojani taloyhtiön vuosikokouksessa neulomalla. Alkavat naapurit jo tottumaan omituiseen tapaani jekä tällä kertaa kukaan huomauttanut asiasta... Kotiin mennessä koin toisenkin mukavan postiyllärin:

Tassukin oli saanut postia! Pussillinen maistuvia herkkunapuja. Minäkin taisin saada anteeksi pitkän viipymiseni mut mistä ihmeestä se kookauppias tiesi Tassun osoitteen?

Eipä ole tarjolla vappuröyhelöä eikä edes serpentiiniä tai kuohuvaa... Vappu oli meille varsinaista ”työn juhlaa”, mutta ehdittiin sentään ihailla maisemiakin. Vappuaurinkoa:

Tassun Vapunvietto alkoi mitä parhaissa merkeissä:

Kummit toivat pojalle vappuahvenen. Kyllä kelpasi!

Iltaruskon aikaan käytiin saunassa ja uimassa:

Meillä päivät venyivät niin, että illalla tuli uni silmään eikä jaksettu edes viritellä grilliä. Onneksi yhtenä iltana päästiin paistamaan makkarat naapurin ulkotulilla:

Aamut on kaikkein parhaita. Tassu herättää ajoissa ja jos nukkuisi pidempään niin tämäkin aamumaisema olisi jäänyt näkemättä:

Sorsaherra on ottanut tavakseen käydä aamutorkuilla laiturilla:

Iltapäivän sielunmaisemassa näkyi myös päivän teema eli kaislojen polttoa:

Etualalla oma rakas viikonlopputyökaluni eli harava. Sekin ankarassa käytössä hajosi, mutta onneksi Blogikuvaaja Karvisen ehtymättömästä ruuvivarastosta löytyi korjaussarjaa…

 Tassukin sai sen taannoisen palkkavaatimuksensa ihan omasta verkosta! Saaliilla (=9 kuhaa ja 10 ahventa) kelpasi kyllä elvistellä muillekin Perkaaminen ei tosin ole mitään suosokkihommaa. Näillä työkaluilla siitä selvittiin:

Kirkkaan sinistä taivasta vasten nostettiin viiri salkoon:

Tosin vapunpäivänä otettiin pois. Vanha partiolainen kyllä tietää, ettei liputuspäivänä viiri ole salossa…

Lämmintäkin oli ja neitoperhosetkin (Eiku suruvaipat! Kiitos oikaisusta!) lentelivät vilkkaasti:

Ihmetteleekö joku vielä miks mökillä ei telkkaria kaivata. Joka ilta taivas on erilainen:

Alkoi Tassullakin muutaman päivän ”juhlimisen” jälkeen olla vähän turkki tyhjänä. Olisi mielellään lukenut ystävien blogeja, mutta väsähti kesken kaiken:

Vapunpäivän aamuna herättiin 15 asteisessa mökissä. Kylmä luoteistuuli viilensi tönön ja oli pakko nousta sytyttämään hellaan tulta ja lämpimikseen haravoimaan. Eipä jääty ilman vappupalloakaan – samainen tuuli toi meren yli meille vappupallon:

Vaikka olisi palloja ollut ihan omastakin takaa. Saippuakuplat auringossa on niin kauniita:

Toukokuu on alkanut ja mantereella näytti jo ihan vihreältä. Ja vuorokausi mökiltä paluun jälkeen tuntuu siltä, et minäkin olen jo sulannut umpijäästä… Kesä tulee ja grillauskausikin alkaa pikkuhiljaa!

Lehdissäkin kirjoitetaan, että nykyään on ihan suotavaa ja muodikasta neuloa tylsissä palavereissa. Olen tässä kevään mittaan taas pitänyt itseni kanssa jo perinteeksi tulleita jokakeväisiä yyteeneuvotteluja ja jokaisessa paltsussa on mukana ollut neule. Neuvottelut on nyt viety päätökseen hyvässä hengessä ja neule on valmis:

Lanka: Adriafil Cheope (100% riittoisa, egyptiläinen merseroitu puuvilla, 50g=135m, 4,40eur/kerä) , puikot 3½ perinteiset pitkät metalliset Pymmit, menekki 357g.

 Sain viime keväänä viimeisteltäväksi asiakkaan neuleen ja tykästyin malliin. Kopion saksalaisen lehden ohjesivun. Saksaahan en kovin hyvin osaa mut olihan mulla kuva tällä blogissa…

Silmukat tähän on luotu ja viime vuoden Juhannuksena… Eli tässä on valmiina numero 24 viime vuoden KYH-töistä! Enää yksi ja sit on kaikki valmiina. Viimeinen on Sirppi-huivi…

 Mun käsialalla ei kiiltävästä merseroidusta puuvillasta saa nättiä jälkeä millään! Heti neuleen valmistuttua lykkäsin sen pesukoneeseen ja pyöräytin läpi 40 asteen pikapesussa. Vesi vanhin voitehista ja paras neuleen viimeistelyaine. Käsialan pikku epätasaisuudet tasoittuvat kummasti!

Tässä kohtaa takakappaleelle tuli virhe. Kuka niitä kaavioita nyt niin tarkkaan viitsii lukea kun on vauhti päällä ja ihanaa lankaa ja hyvät neuvottelut menossa. Piti vaan muistaa tehdä sama virhe etukappaleelle…

Kerrankin onnistuin tekemään neuleesta oman kokoisen. Yleensä teen varmuuden vuoksi isoja ja sit ne roikkuu päällä ku säkki. Tosin Blogikuvaaja olis voinu kuvaa ottaessaan sanoa et ”Vatsa sisään” sen sijaan et hän sanoi ”Rintsikat näkyy vähän läpi”. Miehet… Puuvillahan joka tapauksessa pikkuisen venähtää käytössä. Tykkään.

Ai niin – Neuvottelujen lopputulos: Susu lomautetaan. Kaikki kesälauantait se joutuu olemaan poissa töistä (=mökillä) ja se tarkoittaa sitä et Anjalinin Lankakauppakin on kiinni lauantaisin kesäkuun alusta elokuun loppuun. Voipi olla että jokunen oikeakin lomapäivä liikenee, mut niiden ajankohta täsmentyy myöhemmin.

Ettei nyt kukaan luulis et mä olen alkanut tekemään vaan oikeita kunnollisia neuleita niin pitää tunnustaa et pari einestäkin on tässä sivussa valmistunut:

Näiden myötä muistutan, että vappufrillat kannattaa hakea viimeistään lauantaina, sillä maanantaina 30.4. puoti on kii!

Tos viikonloppuna mä ajattelin et tää mun homma projektipäällikkönä on niin rankkaa et siitä saatu korvaus on kyl ihan liian pieni. Ku oikeen mietin ni mun kuono meni ihan kulmikkaaks… Varsinki ku Susu käy ittens kans noit jokavuotisii yyteit ni pisti vähän miettimään tätä omaa työtä…

Ajatelkaas ny miten kauhee homma taaski oli! Piti olla projektipäällikkönä Susul ja Karvisel ja ne molemmat piti erikseen vahtia. Kiirettä piti. Yleens mul on kyl ihan hyvä palvelu mut rajansa kaikel! Varsinki ku mökil tehtiin ihan nurinkurisia juttuja. No yks ihan hassu asia oli et ku yleens kaadetaan puita ni täl kerral Karvinen nosti yhden puun pystyyn! Eiks se ny olis ollu hyvä ku se vuodenvaihteen Hannu sen katoi? Oli siin meikäläisel ihmettelemist!

Susu olis tarjonnu sapuskaaki sen jälkeen ku se oli kantanu mökist melkeen kaiken ulos (ei se ainakaan sisusta). Mut ku mä menin mökin ovelle ni näin imurin! Vaiks se oli yrittäny naamoida sen laitteen maalaamal sen valkoiseks ku meil koton on vihree ni kyl mä tiesin et imuri se oli! Tiukka U-käännös ja lähdin pois. On se aika rankkaa ku pitää kaiken lisäks vielä itse hankkia ruokansa!

No sit mä ajattelin et voisin ottaa pienet torkut saunan lauteil. Mä ajattelin et kyl ne ehkä voi tulla toimeen tunnin omin nokkinens. Mut kuin kävi? Susu ryykäs sinne saunaan ja sil oli juuriharja ja kolme ämpärillist merivettä ja pullo kloritee. Arvatkaas kuka sai tassut alleen?

Katolt kyl näkee aika hyvin joka puolelle ja voi tsuumailla yhdel katseel mitä tontil tapahtuu. Ku kesä täst oikeen alkaa ni mun hommat vaan lisäntyy – pitää häätää kaikki Susun mustikoit vaanivat räksät ja sorsat ja kaikkee muuta.

Kaiken lisäks saunan jälkeen ne EI menny edes laskemaan verkkoi! Kello oli kyl aika paljon ja vähän pimeetäkin ja kattoivat viel netist et aamua satais. Mut asioil pitäis olla joku tärkeysjärjestys sentään! Eiks ahvenet oo tärkeempää ku joku pieni kesäsade? No kyl muaki vähän väsyttii:

Eikä aamul sit ees satanu! Höh. Mä olisin ihan mielelläni valvonut kalanperkausta...

Susu vähän aavistelee et mä olen menossa LAKKOON, mut Karvinen meinas ettei mitään palkankorotuksia tarvita ku mä teen töitä vaan viikonloppuisin. Karvisel ei kyl oo mitään käsitystä Blogikissan elämäst! Viikol mun täytyy olla kotona bongaamassa lintuja ja ohikulkevia koiria ja kettuja ja jäniksiä! Sit mun pitää huolehtia siit et äiskä siivoo kunnolla mun ruokapaikan:

Ja mun pitää aina tutkia kaikki uudet langat, mitä äiskä tuo kotiin. Siis se lankakauppakin teettää aika paljon sressia mulle. Kesäaikan on enempi noit puuvilloi onneks mut silkit ja villat työllistää talvisaikaan aika paljon. Ja kun äiskä tulee kotiin ni mä meen parvekeelle karjumaan naapureille päivän kuulumiset.

 Sit yks juttu mitä en oo aikasemmin ajatellu on toi matkustusajan palkka. Eiks siitäkin pitäis jotain maksaa ku joutuu koppaan ja autoon ja vielä veneeseenki? Mitähän kissojen työehtosopimukset siit sanoo? Katkarapuja kiukusta? Ainakin kotiin tullessa. Ku just pääsee siihen mökkielämän makuun ni eiks ne taas sullo mut koppaan ja veneeseen ja autoon! Kyllä mä pikkuhiljaa opin taas niiden eleet ja tiedän mennä piiloon kotiinlähdön aikaan…

Onneks sentään eilen mul oli kotona jääkaapissa odottamassa kunnollinen kala-ateria. Susuu ja Karvist täytyy viel kouluttaa mu Pappa ja Mummi on sentään Hyviä Ihmisiä, jotka pitää must huolta!

Kaikkien näiden pohdintojen jälkeen olen päätynyt palkkavaatimukseeni. Normipalkan lisäks kesäaikaan vaadin lisäpalkkaa tän verran viikos:

Tai muuten….

 P.S. Susu tunnustaa et nää kaikki kuvat on viime tai edelliseltä kesältä otettuja

Blogikuvaaja Karvinen sanos tos yks ilta et laita ny kiitokset onnitteluista. Joten täs olis kiitoskukkanen:

Valkovuokkojakin on jo! Ja ku se niin paljon onnitteluja ja kehujakin sai niin eiks olis ihan aiheellista taas alkaa tosissaan blogikuvaamaan? Nykyään ku melkeen kaikki kuvat on ollu mun ja ne on oikeesti surkeitä...

Me täällä odotellaan et tulis hiillos takkaan. Et saatais syödäksemme. Et päästäis nukkumaan. Saas nähdä kumpi tulee ensin - hiillos vai uni...

Päivän projekteina on ollut mökin lämmitystä, vuodevaateiden tamppaamista ja tuulettelua, huussin tyhjennys, makkarin siivous, laiturin kesäasennus, saunan kuuraus, sauna ja pari pulahdusta aika kylmään mereen... Kaiken tän jälkeen kello oli 11 eikä tehny mieli lähteä verkkoja laskemaan... Onhan huomenna Saaristolaismarkkinat! Ken kalaa tahtoo menköötä sinne!

Tällä hetkellä on ihan tyyntä ja hiljaista. Ehkä jokunen merilintu jossain äänetelee.. Venus(?) paistaa kirkkaasti ja mä laulan...

"Tuol on iltatähti sille laulan. Taivahalla kun se kimmeltää...."

Miten aina käy niin, et vaikka ihan ajoissa aloittaa niin kiire tulee lopussa?

Meillä oli Tassun kanssa viime viikolla aika urakka. Valvottiin joka ilta myöhään ja herättiin aamulla ennen kukonlaulua neulomaan pari tuntia ennen töihin lähtöä. Lauantaiaamuna kuuden aikaan me kiinnitettiin jo hihoja:

Vastoinkäymisiltäkään ei vältytty. Yhtenä iltana lanka loppui ja perjantaina piti vielä nappilistakin purkaa, kun siinä oli liian vähän silmukoita. Tässä se on jo korjattuna:

Napit Salon Napista. Kun sanoin etten viitsi ommella nelireikäisiä nappeja niin Vuokko opasti neulomaan ne tolleen viistosti. Kuulemma istuvat näpinläpeen paremmin! Saas nähdä – tuskin nää napit koskaan kiinni tulevat olemaan…

Lauantai-iltana Tassu sai levätä kun me Karvisen kanssa lähdettiin ulos syömään kantikseemme Pippurimyllyyn. Tässä ihan lähellä ja siellä meillä oli ekat treffit joskus viime vuosikymmenen puolivälissä jonkun kuun kuudentena päivänä. Ollan sit pidetty perinteistä kiinni ja käyty siellä syömässä joka vuosi marraskuun kuudentena. Tai ainakin sinne päin. Täl kertaa ei oltu ku vähän vajaa puoli vuotta myöhässä…Hyvää kannattaa odottaa.  Alkupalaksi vuohenjuustosalaatti:

Ei meistä oikein juhlijoiksi taida enää olla – puoli yhdeksältä oltiin jo takaisin kotona verkkarit jalassa soffalla makoilemassa… Melkein oltais päästy samalla bussilipulla eestaas.

Aamuaikaisen pervekelasien pesun ja "miehekkään" aamiaisen jälkeen oli aika antaa sankarille paketti avattavaks. Onnittelukortti on Mulperin Minnan käsialaa:

Pyöreitä täyttävä Blogikuvaaja Karvinen oli aikaa sitten toivonut ”työkäyttöön ohutta tavallista villatakkia, joka on huomiota herättämätön ja siinä on tasku nenäliinaa varten”. Hyvät ohjeet – mä olisin tehnyt mielelläni oranssinkeltaisenpunakirjavankukertavan…Malli löytyi teeteen Verkkolehdestä 1/2012. Mallinumero 28. Ohjeessa lankana oli teeteen pallas, mutta tämä pappavillatakki on tehty Gjestalin Maijasta. Värin vuoks – Pallaksen harmaa olis ollu liian vaalea ja mustaa en talven pimeinä iltoina suostu nulomaan. Hyvä huhu kertoo et Pallakseen on tulossa lisää värejä syksyllä

Puuduttavan tylsäähän tuollaisen perusjutun tikutteleminen on, mutta pitkän tauon jälkeen Maijan neulominen tuntui ku olis kotiin tullu! Niin tuttu ja käteen sopiva lanka se on. Resoreissa puikot 3 ja muuten 3½  Knit Pron Symphonie Wood pyöröt. Opin muuten tässä sen, et kokonaista villatakkia ei kannata nostaa kolmemillisten puupuikkojen varaan. 702g on moisille tikuille liikaa – poikkihan ne meni. Tai toinen niistä. Menekki siis 702 g (napeilla ja ilman – tiedoksi Karviselle, joka on tarkka mies).

Eikä siin taskua ollu. Ku ei me Tassun kans ehditty! Mut tehtiin se sit sunnuntaina ja illalla se ommeltiin kii:

Ylhäältä alas neuloin ja silmukoin kiinni. Karvis ihmetteli miten sen saa suoraan. Katsoin sitä ku ääliötä ja silmukoin…ja purin ja silmukoin ja purin ja silmukoin… Vinossa se on kerroksen verran vieläkin mut hei – Se on käsityötä! Ja sivusaumat on varmasti ihan suorat! Lankaa 12g.

Käytiin me sit sunnuntaina konserteissakin! Friskalanlahden lintutornissa kuunneltiin lintuja – hienoin ääni oli kaulushaikaralla! Eihän me tiedetty mikä lintu se oli. Oikeasti ei tiedetty edes et se oli linnun ääni - sumutorveks olis luullu. Tornissa oli oikea lintubongari, joka kertoi. Tulomatkalla kuultiin toinen hieno konsertti – sammakkojen kurnutusta. Jännä kokemus – en olis uskonut et sammakoista lähtee moinen metakka! Viime vuonna oltiin kerran menossa lintutornille, mutta reissu sai sillä kertaa nolon lopun kun minä näin kyyn ja tein parin sadan metrin pikajuoksuennätyksen takaisin autolle… Tällä kertaa en nähnyt ja olin omasta mielestäni tosi reipas!

 Kotiin tultua olikin juhla-aterian aika. Näin meillä - pojat pöydässä:

Tassulla katkarapuja. Kattilassa odottaa perunamuusi (kuorin perunat ihan itse enka valittanu ollekaan), pannussa viime viikon kuhasaalis paistettuna ja pikkukattilassa Maailman parhaat kastikkeet –kirjasta mukaeltu keltainen katkarapukastike… Massu täynnä oli pakko mennä vähän ruokalevolle koko porukan. Siitä meidät herätti Mummi ja Pappa, jotka tulivat yllärivisiitille! Karvis sai onnittelut ja Tassun juhlat ne vasta parhaat olivatkin – tuoretta ahventa kädestä! Arvatkaapa kelpaako sille mikään muu taas pariin päivään?

Tänään on se varsinainen merkkipäivä. Sankari on kuulemma juhlinut vaihtamalla autoonsa kesärenkaat. Me Tassun kanssa otetaan levon kannalta ja katotaan Titanikkia. Ehkä me kehrätään vähän ja harjataan turkki...

Onnittelut! t. Susu ja Tassu

Ei sit tarvinnu turvautua luudalla lentämiseen. Mökille päästiin ihan veneellä ja vielä takaisinkin! Pitkäperjantaiaamulla räntäsateessa laskettiin vene ja lähdettiin kohti saarta:

Tuli hellaan ja tiluksia tarkastamaan. Melkein kaikki lumet olivat sulaneet! Siinä lämmitellessä mäiskittiin rautakangella kaivon jääkerros palasiksi ja täytettiin vesipata. Rantalepät pistettiin matalaksi. Nyt kun meillä on praktiikkaa puutorsoista niin muutamassa minuutissa hoitui sekin homma, jota ollaan suunniteltu jo monta vuotta! Eväskeiton jälkeen lähdettiin jo takaisin kaupunkiin.

Kivan Lankalauantain jälkeen kaasujalka painoi tonnin kun kaahasin kotiin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Valmiiksi pakatut kassit heitettiin autoon ja kissa koppaan ja menoksi! Hiukan mulla tais olla kiire, kun venerannassa ihmettelin missä mun toppatakki on… Kotonahan se. Onneks oli villapaita ja tuulenpitävä sadetakki! 

Tassu tutki tilukset ja merkkaili taas jokaisen puun omakseen. Eipä montaa tuntia tarvinnut odotella vuoden ensimmäistä myyräpaistiakaan:

Ennen auringonlaskua päästiin jo saunaan ja heitettiin talviturkit mereen. Ensimmäinen kastamiskeikka oli aika hyinen. Toinen kerta tuntui jo paljon paremmalta. Villasukat jalassa tietysti Illan pimetessä sytytettiin pari ulkotulta noitakarkoitteeksi tai siks et vastarannalta näkyis et me ollaan saaressa…

Pimeän tultua valistin Karvista alle 15-vuotiaana kehittämälläni Mörköteorialla: Pimeässä huussireissulla EI saa olla taskulamppua mukana. Silloin näkee itse polun, mutta ei yhtään sitä mikä on valokeilan ulkopuolella. Möröt sen sijaan näkee sut ihan hyvin. Jos ei oo taskulamppua niin ollaan Mörköjen kanssa tasavertaisia ja molemmat näkee yhtä hyvin! Ja silmä tottuu pimeään aika nopeasti

Sunnuntaina alettiin urakalla hieromaan kesäksi naapurisopua molempiin suuntiin. Ensin sahattiin paloksi toisen naapurin iso kuusi… Kun se oli meidän kompostissa eikä huussiakaan voinut käyttää ilman. Minkäs me sille voitiin et Hannu-myrsky on sen kuusen kaatanut. Seuraavaks aloin polttelemaan talven aikana rantaan ajautuneita kaisloja. Pyromaanigeenit taitaa sittenkin olla periytyneet äidiltä. Kaislat oli kuivia, syttyivät hyvin ja paloivat iloisesti:

Tuuli oli kääntynyt ihan vika suuntaan päivän aikana. Seuraavaks toiset naapurit kyselivät et haluutanko me mennä niille savusaunaan… Yllättävän pitkään kaislakasa palaa ja savuttaa silloin kun ei ihan välttämättä olis tarvis! Voi olla et näiden juttujen jälkeen ei mennä naapuriin istumaan iltaa tai lainaamaan sitä tai tätä…

Ulkohommien aikana puuhella oli tehnyt itsekseen ruokaa, joka maistui! Saunahiet otettiin raivaamalla tämäkin Hannun kaatama ja mun sielunmaisemaani haittaava rantamänty:

Saunassa harrastimme meille tyypillistä empiiristä tutkimusta (Blogikuvaaja kyllä tykkää enemmän teorioista). Kumpi antaa paremmat löylyt – jää vai lumi. Jää voitti mennen tullen! Koetta  varten kyl piti hillua nakuna kesken saunomisen pitkin tonttia lapion ja ämpärin kanssa lunta lapioimassa.

 Tassu istuskeli kannonnokassa turkki hulmuten ja nenu kohti merta. Odotteli varmaan koska me lähdettäis verkon laskuun. Pitkän talven jälkeen ahvenfile maistuisi makealta… Laskettiinhan me verkot ja iltapalan jälkeen ei tarvinnut Nukkumattia odotella. Ensimmäinen meistä hyytyi jo puoli yhdeksän aikaan illalla:

Me muut vasta pari tuntia myöhemmin ja unta riitti aamuauringon nousuun asti:

Verkot nostettiin ja kalasaalis oli kerrankin sopiva. 3 kuhaa meille ja 2 ahventa Tassulle. Muutama särki ja yks hauki päästettiin kasvamaan ja kiusaamaan jonkun muun pyydyksiä. Pikkuhiljaa laitettiin paikat lähtökuntoon ja alettiin odottelemaan Kissaa. Joku vaisto sillä on – tuli siinä kaivo tyhjennetteyä ja kalat perattua odotellessa. Tassu taitaa olla ihan yhtä mökkihöperö ku me muutkin! 

Äidin varmaan puolivahingossa heittämä kommentti osui aika kohdilleen: Hullut vetää toisiaan puoleensa. Joskus mietin et kumpi on enemmän Mökkihöperö - minä vai Karvis...  Vaan muistakaapa äiti ja isä itseänne täs iäs! Perinnöllinen (ja tarttuva) tauti tää on, mut olen tästä silti tosi iloinen