Lankalauantaina töitten jälkeen aurinko paistoi, kaasujalka painoi ja Kampelalaulu soi täysillä kun ajelin kotia kohti. Vaatteet vaihtoon, kissa koppaan (kerrankin sain huijattua) ja tien poskeen odottelemaan venetrailerin kanssa kurvailevaa Karvista. MÖKILLE MATKA JO KÄY!

 

Perille päästiin hienosti ja alettiin heti mökin lämmitys. Eli avattiin ovi ja ikkunat. Ulkona oli 5 astetta lämpimämpää kuin sisällä… Tuli hellaan syttyi komeasti yhdellä tikulla. Kun sanat ei riitä purkamaan iloa niin Susun on pakko puhaltaa saippuakuplia:

 

Kaivo oli jäässä, mutta saunan pataan saatiin vettä naapurin kaivosta. Kiitokset kantoavusta! Veden lämmitys vaan ei sujunut yhtä mukavasti kuin mökin. Ei meillä pitäisi olla savusaunaa, mutta kaikki savu tuuppasi sisälle eikä yhtään piipusta ulos… Siihen tarvittiin haravaterapiaa (ihan totta, mä olen niin kieroon kasvanut, että mun mielestä haravoiminen on kivaa):

 

Huomatkaa rakas mökkivillapaitani! Se on tehty pirkanmaan kotityön paksun pirkkalangan jämistä aikana ennen lankakauppaa. Alun perin tein langasta isälle ja äidille Purjevenepaidat muistaakseni 60-veelahjoiksi. Mökkivillapaita on syy siihen, etten KOSKAAN PESE MITÄÄN KÄSIN. Pestyäni sen käsin useaan kertaan se on kivasti huopunut ja kestää mukavasti sekä sadetta että tuulta tuntumatta kostealta tai kylmältä… Ehdoton mökkivaate! Jos tuollaisen yrittäisi tarkoituksella tehdä niin ei varmasti onnistu…

 

Syksyn pimeiden iltojen jälkeen oli ihanaa kun ei tarvinnut pitää kiirettä saunaan valoisalla.

 

Talviturkki tuli heitettyä ja toisen naapurimme mukaan vesi oli metrin syvyydessä 2,5 asteista. Ihanan kamalaa! Siellä piti käydä monta kertaa.

 

Vaan kukapa meistä nauttii kaikkein eniten mökkielämästä:

 

Sunnuntaina minä jatkoin haravaterapiaani. Ihan hölmöä varmaan kun maa oli vielä osittain jäässä. Mutta aurinko paistoi ja oli lämmitä… Karvinen ei haravaan koske vaan harrasti kirvesterapiaa syksyltä jääneiden oksien parissa. Ennen kotiinlähtöään Tassun kummit naapurista toivat Tassulle Pääsiäiskalan:

 

Meidän huushollissa on käsite: ”Kärsivällinen kuin nälkäinen kissa”

 

Oma pääsiäisruokamme kypsyi hellan uunissa sillä välin kun itse nautimme kevätauringosta kevättöitä tuuhastellen. Iltapäivän auringossa nautittiin karjalanpaistia, perunoita, mämmiä ja tietysti punaviiniä. Eka ulkoruoka tänä kesänä!

 

Maanantaiaamuna herättiin aikaisin verkonnostoon. Olimme saaneet viestejä siikasaaliista Atusta  ja Tassu tietenkin odotteli lisää ahventa. Verkossa oli kaksi komeaa ahventa Tassulle sekä joku hirmuinen HIRVIÖKALA! Mä en kyllä käsitä miks me kalastetaan kun oikeasti se on ihan kamalaa! JOS mä olisin ollut nostamassa verkkoa niin olisin kyllä heittänyt koko verkon menemään. Niin karmea otus siellä oli! Pääsiäisen kunniaksi kala oli pukeutunut keltaiseen. Myöhemmin kuultiin, että se on ollu made… Hiukan huonossa hapessa ollut kala päästettiin takaisin mereen ja pienen mietiskelyn jälkeen se lähti uiskentelemaan Airiston suuntaan.

 

Harmaan päivän vuoksi ajateltiin laittaa kamat nippuun ja lähteä aikaisin kaupunkiin. Aurinko kuitenkin teki meille tepposet ja tuli lämmittämään päivää. Nuohottiin se tukossa ollut saunanpata ja piippu ja vielä kärrättiin 5 kottikärryllistä sammalta puuvajan katolta. Innoissamme vielä tyhjennettiin kaivokin ihan käsipelillä (70 ämpärillistä vettä).

 

Kotiinlähdön aikaan tietenkin Tassu oli omilla teillään…

 

Telkän pöntön vaanimisesta jäi verekseltään kiinni kissa. Koppaan joutui ja oli kiukkuinen kuin turkinpippuri! Leppyi vasta kotona kahden ahvenen voimin…

 

Hoh hoijaa...Olipa rankkaa!